Sain jokin aika sitten mahdollisuuden osallistua ikäihmisille tarkoitettuihin lauluhetkiin. Yhteislaulujen säestäminen on mukavaa. Kun useimmiten esiintyy itse laulajana, on välillä mukava olla pianon takana vain säestäjän roolissa, kuulostellen ja myötäillen laulajia. Suuri osa kappaleista oli valittu minulle euudesta ruotsinkielisestä laulukirjasta. Osa taas oli tuttuja perinteisiä lauluja, kuten Karjalaisten laulu ja Kesäpäivä kangasalla. Oli virkistävää säestää ennalta tuntemattomia kappaleita. Prima vista -soitto on aina ollut vahvuuteni ja nautin siitä kovasti. On myös hauska haaste mielelle lukea nuotteja ja soittaa samalla. Eräs ystävä kysyi joskus, miten on mahdollista lukea nuotteja niin nopeasti. Nuoteissa on oikeastaan sama idea kuin kirjaimissa. Kun niitä lukee tarpeeksi, osaa jo ennakoida ja omaksua tekstiä virke kerrallaan. Kuten ei lukiessa mieti kirjaimia, ei nuottikirjoituksessakaan enää lopulta näe yksittäisiä nuotteja.
Ensimmäinen tilaisuus osui juhannuspäivälle. Toinen taas sattui olemaan Eino Leinon päivänä, toiselta nimeltään Runon ja suven päivä. On hauskaa miettiä kappaleet niin, että ne sopivat ajankohtaan. Juhannuspäivälle halusin ottaa suomalaisia luontoon liittyviä kappaleita, kuten Sibeliuksen Kuusi ja Kasken Yö meren rannalla. Runon ja suven päivään löysin yllättäen linkin Debussyn Clair de Lune eli Kuutamo -kappaleeseen. Kappale on sävelletty ranskalaisen runoilija Paul Verlainen saman nimiseen runoon vuoden 1890 kieppeillä. Runossa on mielestäni aivan ihania säkeitä, etenkin tämä ensimmäinen säkeistö. En tiedä onko tästä suomennosta, mutta englanniksi se on käännetty näin:
”Your soul is a chosen landscape
Where charming masquerades and dancers are promenading,
Playing the lute and dancing, and almost
Sad beneath their fantastic disguises.”
Vanhukset olivat aivan ihania ja kuulin todella kiinnostavia tarinoita. Tilaisuutta järjestävä palvelutalon asukas kertoi itse olleensa trumpetisti ja soittaneensa aikoinaan mm Helsingin kaupunginorkesterissa. Hän oli kuitenkin joutunut jo varhain jättämään soittamisen sairauden takia ja siirtynyt toiselle alalle. Hän oli kuitenkin vanhoilla päivillään löytänyt korvikkeen laulamisesta ja päättänyt alkaa järjestää näitä yhteislauluhetkiä. Hänen siskonsa taas soittaa harmonikkaa, muttei tohtinut ottaa sitä tällä kertaa mukaan. Olisi ollut ihanaa kuulla haitarimusiikkia, sitä kun ei kovin usein kuule. Eräs herrasmies myös kertoi haltioituneena, kuinka pianomusiikki vie hänet lapsuuteen, hetkiin kun äiti soitti pianoa ja veljekset kuuntelivat. Itselläni varhaisiin musiikkimuistoihin taas liittyy vaarini soittamassa harmonikkaa. Musiikilla on uskomaton voima viedä vuosikymmentenkin taa. Sieltä voi nousta vaikka mitä tunnekokemuksia, joihin ei oikein sanoin edes ulota.
En tiedä onko yhteislaulaminen kovinkaan yleistä nykypäivän Suomessa. Ensimmäisenä tulee mieleen uskonnolliset tilaisuudet tai Mikko Alatalo Tammerkosken sillalla -tilaisuuksia vetämässä. Ehkä myös karaoken voisi pienimuotoisena laskea tähän kategoriaan. Lehdissä on ollut juttuja, kuinka naapurissamme Virossa järjestettiin juuri Laulujuhlat 150. kertaa. Siellä yhteislaulaminen vaikuttaa olevan osa nykypäivänkin kulttuuria. Jopa puolet virolaisista on osallistunut elämänsä aikana Laulujuhlille. Se on melko hämmentävä tieto, jos vertaa meidän suomalaisten laulukulttuuriin. Laulaminen on Virossa ollut osa rauhanomaista vallankumouksellisuutta ja itsenäistymistä Virossa. Mikä olisikaan osuvampi tapa yhdistää ihmisiä kuin musiikki. Kuinka hienoa olisi, jos Helsingin stadion tai Hartwall areena olisi täynnä eri ikäisiä ihmisiä kokoontuneena laulamaan yhdessä. (Pahoittelut helsingissä asuvan näkövinkkelistä, en tiedä millaisia areenoita on muualla suomessa.?) Laulu on sisässä jokaisessa ihmisessä, enkä usko alkuunkaan, että joku ei kerta kaikkiaan osaisi laulaa. Äänen käytön luontevuus vain helposti häviää jonnekin lapsuusvuosien jälkeen. Ehkä sen rohkeuden voisi löytää takaisin juuri yhdessä laulamisen kautta. Yhteislaulussa on hienoa se, että siihen jokainen kykenee osallistumaan, oli sitten sitä mystistä lauluääntä tai ei. Ei vain toiset meistä, vaan jokainen joka mukaan haluaa.
Trubaduuri Saara Berg 