Löysin pitkästä aikaa vanhan harrastukseni pariin. Levyjen kuuntelu on jäänyt varmasti monilta muiltakin kuin itseltäni youtuben, spotifyn ja muiden suoratoistopalveluiden myötä. Onkin mukavaa tehdä soittolistoja omista lempibiiseistä tai kuunnella muiden tekemiä koottuja paloja. Varsinkin kun nykyään oman hittikoosteen tekeminen on vähemmän työlästä kuin c-kasettien aikakaudella. Itseltäni löytyy muuten edelleen kaapin perältä  teemakassuja, joiden päällä lukee esim ”sademusaa” tai ”bilemusaa”. Biisit nauhoitettiin yleensä radiosta. Sormen piti olla valmiina rec -nappulalla, jotta saisi kappaleen nauhalle alusta saakka. Muistatteko?

Kuitenkin kuuntelin aikoinaan myös enemmän levyjä. Kallion kirjastosta löytyi aika hyvä CD-levyarsenaali. Lainailin albumeita usein pelkän kannen tai artistin nimen perusteella. Näin löysin muun muassa Pet Shop Boysin Behaviourin, Miljoonasateen Lelukaupan häät sekä The Curen albumit. Kerran päättelin näppäränä tyttönä, että Helloween on varmaan jotakin myöhäissyksyn juhlaan liittyvää. Radio meni äkkiä hiljemmalle, kun soimaan rupesikin biisi aika eri genrestä kuin odotin. Myöhemmin lempparit löytyivät MTV:n myötä. En tiedä perustuuko joidenkin levyjen hohto teinivuosien nostalgiaan vai kuuntelisiko niitä muutenkin. Hyvän mielen tuovat kuitenkin edelleen jotkut poppilevyt, kuten The Goo Goo Dollsin Dizzy Up the Girl ja Fool´s Gardenin Dish of the Day.

Kuuntelun lomassa tutkin levyn sisävihkosta, lueskelin sanoja ja tietysti parhaimmat biisit lauloin mukana. Mitähän vanhempani ovat ajatelleet, kun hoilasin Miljoonasateen Dildo -kappaletta. Sen ikäisenä kun en tiennyt, että kyseessä on käyttötavara eikä erisnimi. Olinkohan lukenut liikaa Taru sormusten herraa, kun sana vääntyi mielessäni Bilboksi. Myöhemmin teiniangsteissani käytin biisejä myös kommunikaatiovälineenä vanhemmilleni. Klamydian Se ei kuulu sulle -biisi raikasi usein lujaa ja etenkin kertosäkeessä täytyi korottaa ääntä, että se kuuluisi kiinni paukautettujen ovien läpi. Bluesimmissa mielentiloissa taas vollotin The Goo Goo Dollsin Iriksen mukana:

”And I don’t want the world to see me
’Cause I don’t think that they’d understand
When everything’s meant to be broken
I just want you to know who I am”

Joka tapauksessa levyjä siis tosiaan kuunneltiin ajatuksella. Nykyään musiikkia tulee käytettyä usein taustalla tunnelman tuojana ja harvoin on aikaa pysähtyä todella kuuntelemaan edes yhden kappaleen, saati kokonaisen levyn sanomaa. Ohjelmistoa suunnitellessa ja treenaillessa tulee tietysti keskityttyä yksittäisiin kappaleisiin. Usein ne kuitenkin tuppaavaat olemaan isosti tunnettujen bändien isoja hittejä. Niinpä päätin korjata asian ja alkaa sivistämään itseäni jälleen albumeilla. Ehkä olen siis pohjimmiltani musanörtti, joka haluaa suhtautua musiikkiin muuna kuin kulutustuotteena.

Vinyylilevy on tietyllä tapaa alkuperäinen musiikin tallennusmuoto ja ajattelinkin, että se toisi vielä omaa erityistä tunnelmaa musiikin kuunteluun. Niinpä päädyin tällä kertaa lainaamaan niitä, vaikken mikään hipsteri tai hifistelijä olekaan. Osasyynä on, etten omista tällä hetkellä kunnollista cd -soitinta. Terveisiä vaan joulupukille! Toinen vaikuttava tekijä saattaa olla nostalgiamuistot lapsuudenkodin levyhyllyltä, jossa oli vinyylialbumeina lastenlauluja sekä Simon and Garfunkelia. Kenenhän kotiin nuo lätyt ovat divarin kautta päätyneet? Helsingin Kirjasto 10 on musakirjasto ja ehkä paras paikka lainata albumeita. Tällainen suora valikoitu käteeni tänään periaatteella jotain uutta, jotain vanhaa ja eri genrejä. Aika hyvä käsi näin viikon aluksi sanoisin.

Minkälaisia musamuistoja muilla on? Mikä on paras tapa kuunnella musiikkia?