Avajaistunnelmia

                                             18157499_447395958943820_4596141580926733809_n

Tässä parit tilannekuvat ja fiilikset eilisistä Pallogrillin avajaisista. Omalta osaltani voin sanoa, että ilta oli tunnelmallinen ja oli mukavaa soittaa. Yleisökin tuntui nauttivan kovasti. Remontti oli ilmeisen onnistunut ja nyt kelpaa syödä, juoda ja nauttia laajasta ohjelmatarjonnasta. Ruoka paikassa on tosiaankin erinomaista ja sydämellä tehtyä. Olen itse salaattifriikki ja ainakaan kana-cesarsalaatti ei eilen tuottanut pettymystä.

Sain kuulla asiakkailta, että tällaista paikkaa on todella odotettu. Erilaista ohjelmaa on ainakin neljä kertaa kuussa: bändejä, trubaduureja ja standupia. Eilen jälkeeni lavalle astui upea Erja Uitto bändeineen. Ei voi, kun ihailla näiden muusikoiden ammattitaitoa ja tatsia. Erja on aivan huikea laulaja ja esiintyjä. Illasta jäi siis mukava fiilis. Toivottavasti nähdään uudestaankin Konalassa.

18118858_447395935610489_1420718362850314213_n

Musiikki on kaikille

20161208_113757

Minusta on ihanaa, että olen vihdoin löytänyt oman näköiseni tavan osallistua vapaaehtoistoimintaan. Olen nyt muutamia kertoja käynyt kaupunginosani asukastalolla soittamassa varttuneemmalle väelle. Olen esittänyt klassisia tunnettuja pianokappaleita ja elokuvamusiikkia sekä säestänyt yhteislauluja. Vastaanotto on ollut mitä ilahtuneinta ja minua on pyydetty yhä uusiin senioreiden ryhmiin vierailemaan.

Tuntuu tosi hyvältä, kun voi ilahduttaa muita asialla, joka on myös itselle todella tärkeä. Eräs rouva haluaisi aina kuulla Palmgrenin Yö Meren rannalla, kun se on niin koskettava kappale. Toinen iäkkäämpi rouva taas intoutui viimeksi laulamaan kauniilla, kirkkaalla sopraanollaan yhteislauluja, kun löytyi hänelle tuttuja biisejä. Kuulemma ”silmät ja jäsenet eivät enää toimi, mutta onneksi sentään lauluääni on vielä tallessa”. Eikä haittaa, vaikkei piano olisi parhaassa vireessä tai laulujen sanat tulisi mieleen. Sitten otetaan ensimmäinen säkeistö uudestaan ja vieläkin raikuvammin.

Mikä parasta, oppiminen ja voimaantuminen on molemminpuolista. Minusta on hauskaa kertoa itselleni tärkeistä kappaleista ja säveltäjistä. Itse olen saanut kuulla minulle aivan uusia lauluja. Olen säestänyt vanhoja koululauluklassikoita, jotka ovat itselleni vieraita, mutta osallistujat muistavat tekstit sanasta sanaan. Olen myös haltioituneena saanut kuunnella tarinoita ja muistoja aikojen takaa.

Kaikki lähti siitä, että kyllästyin soittamaan yksin kotonani seinille – ja naapureille seinien takana. Tiesin, että asukastalolla käy paljon ikäihmisiä, jotka eivät välttämättä pääse niin helposti elävän musiikin pariin. Halusin tehdä oman osani tämän epäkohdan korjaamiseksi. Musiikin kieli on niin ovela, että sen avulla pääsee osallistumaan ihan jokainen. Ei haittaa, vaikkei muuten löytyisi yhteistä kieltä tai sanat eivät enää tulisi mieleen.

Muille soittaessa huomaa myös sen, kuinka musiikki todella on parasta vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Kun kokemukseen osallistuu useampi ihminen, voi kukin peilata fiiliksiä, joita musiikki herättää. Sama kappale voi viedä eri maailmoihin kuulijasta riippuen ja se on tosi kiinnostavaa. Näistä kohtaamisista on syntynyt myös ideoita siitä, miten instrumentaalimusiikkia voisi käyttää eri tilanteissa uudella tavalla. Ehkä jokin päivä pääsette järjestämääni musiikkia&mindfullnesia -tuokioon rentoutumaan tai miettimään ihmisen elämänkaarta esityksessä, jossa yhdistyy pianomusiikki, sanataide ja elektroninen ”avaruusromu”-äänimaailma.

20161023_133934 (2)

Joni Mitchell never lies

Useampi kuin yksi tai kaksi henkilöä on sanonut minulle laulaessani, että minusta tulee mieleen Joni Mitchell. Tiedä sitten mistä tuo mielikuva johtuu, mutta en laita pahakseni. Kyseinen artisti kun sattuu olemaan yksi kaikkien aikojen idoleitani ja esikuva kun aloitin biisien kirjoittamista. Pidän Jonin omaperäisestä tavasta laulaa ja kirjoittaa. Omasta mielestäänhän hän ei tosin ollut ensisijaisesti laulaja-lauluntekijä, vaan koki itsensä taidemaalarina. Huh, mitä monilahjakkutta. Tavallaanhan Jonin kappaleissakin maalaillaan tarinoita ja tunnelmia. Q-Tip totesi oikein Janet Jacksonin kappaleessa Got till´it´s gone. Biisin kertosäkeistö kuulostaa kovin tutulta Jonin tuotantoa tuntevalle – käykää vaikka itse tarkistamassa, jos ette tiedä mistä puhun.

Joni Mitchellin ”Woman of heart and mind” on kulkenut elämässäni mukana jo vuosia. Jossain vaiheessa koin hyvin vahvasti, että se kertoo minun elämästäni. Tosin ”no child to raise” on muotoutunut suussani ”one child to raise” -muotoon. Keikoilla en ole Jonin kappaleita soittanut, koska hänen käyttämänsä avoviritykset tuottavat haasteita keikan etenemisen suhteen. Pitäisi olla toinen kitara valmiiksi viritettynä, jos ei halua kuluttaa minuuttikaupalla aikaa virityksen venkslaamiseen. Tässä kuitenkin Joni Mitchell -diggareille minun tulkintani tästä ihanasta kappaleesta.

Uusi menopaikka Helsingissä

Ravintola Pallogrilli Helsingin Konalassa on laajentamassa toimintaansa. Se on jo entuudestaan tunnettu vähintäänkin Konalan parhaista ruuista ja tästä lähtien myös -kryhym- parhaista esiintyjistä. Ravintola on viikonloppuisin auki klo 3 saakka, joten ilta ei lopu kesken nimekkäiden artistien kanssa. Allekirjoittanut toimii laajennetussa ravintolassa toisena vakkaritrubaduureista. Kaikenlaista muutakin jännää ohjelmaa saatta osaltani olla luvassa, joten kannattaa seurailla päivityksiä.

Avajaiset ovat 28.4.. Paikalle kannattaa tulla, sillä tarjolla monenlaista viihdytystä. Paikalle kannattaa tulla myös ajoissa, sillä Pallogrillin herkullisia hampurilaisia tarjoillaan 100 ensimmäiselle. Saan kunnian olla trubaduroimassa ja lämmittelemässä lavalle ihanan tangoprinsessa Eija Uitto &bandin. Luvassa siis huikea ilta! Näenhän sinut siellä? Myöhemmin samalla viikolla myös rock&blues sekä show&diner -tyylistä menoa. Kyseinen kulttuuritoiminta tulee tarpeeseen, jos tältä laulajan retaleelta kysytään.

Os. Ajomiehentie 1, (Kauppakeskus Ristikko). http://www.ravintolapallogrilli.fi

Sieppaa

Kesän odotusta

Päätin kesää odotellessa siistiä kuvia viime kesäkuisesta puistokonsertista ja Bokvillanin ihanasta huvilasta. Vielä joutuu hetken malttamaan ja vartomaan lämpimämpiä kelejä sekä kesämekkoja. Itse olen jo kuitenkin kääntänyt varovasti katseen kohti valon vuodenaikaa ja alkanut merkkailla kalenteriin kesätapahtumia, joihin ehdottomasti haluan osallistua. Todennäköisesti löydän tieni ainakin kotikaupunkini katufestareille ja puistokarkeloihin. Kesällä tosin ei aina etukäteen tiedä mihin päätyykään. Kerro ihmeessä, mikä on sellainen kesätapahtuma, jota ei kannata missata.

Bokvillan

Bokvillan2

Saaran keikka 15.6-16 Bokvilla 021 (3)

Saaran keikka 15.6-16 Bokvilla 017 (3)

riippumatto

Kaffila Bokvillan, Hämeentie 125

http://arabianasukastalot.fi/index.php/kaffila-bokvillan     

https://fi-fi.facebook.com/kaffilabokvillan/

 

Kuvat: Maarit Berg ja Saara Berg

 

Sydämeni osuman sai

Minulle siunaantui jokin aika sitten tilaisuus päästä soittamaan häissä. Keikkaa varten treenatessani tajusin, kuinka ihanaa onkaan soittaa ihan rehellisiä rakkausbiisejä. Kyllä, sellaisiakin lovekappaleita on olemassa, jotka eivät kerro onnettomasta tai menetetystä rakkaudesta – jopa suomalaisilta biisintekijöiltä ja artisteilta. Settilistaani kuului muun muassa Juha Tapion ”Tykkään susta niin, että halkeen”, Coldplayn ”Yellow” sekä tämä ihanuus, joka saa minut toden teolla syttymään.

Päätin myös ottaa itselleni haasteen ja opetella kappaleen Kentiltä, joka oli yksi hääparin lempiartisteista. En puhu sujuvasti ruotsia sukunimestäni huolimatta, joten kappaleen treenaaminen vaati toden teolla panostamista. Se oli kuitenkin vaivan arvoista, kun pääsi näkemään hääparin iloisesti yllättyneet ilmeet. Ilmeisesti lausuminenkin sujui ihan mallikkaasti. Ainakaan alakerran suomenruotsalainen naapurini, joka kuuntelee harjoituksiani, ei ole antanut minulle kriittistä palautetta. Tuntui ihanalta heittäytyä tähän tuttuun, mutta samalla niin uuteen kielimaailmaan.

Kappaleet ovat aina monitulkintaisia ja elämässä on monia sävyjä. Riippuu myös paljon itse päivänsankareista mikä toimii ja mikä ei. Pohdimme eräiden vieraiden kanssa keikan jälkeen mikä on se liima, mikä saa parit onnistumaan ja pysymään yhdessä. Ehkä se on juurikin se elämän sävyjen hyväksyminen ja omanlaisen tien löytäminen. Tietenkään unohtamatta rakkautta, jonka lämpöä ei ainakaan näistä juhlista puuttunut.