Taustamusiikkia juhliin

Vaikka pidän trubaduurina kulkemisen helppoudesta, on myös mukavaa esiintyä yhdessä muiden soittajien kanssa. Toisinaan ihmiset toivovat tilaisuuteensa duoa, jolloin biisirepertuaari ja sovitukset monipuolistuvat. Teen tällä hetkellä duo-keikkoja veljeni Petjan kanssa, joka on kitaristi sekä lyömäsoittaja. Kitara-lyömäsoittimet-laulu kombo on jo melkein kuin pieni bändi. Biiseihin tulee myös heti lisää väriä, kun niihin saadaan stemmat miesäänen laulamana.

Viime viikonloppuna meidät tilattiin esiintymään tupaantuliaisiin Saloon. Tilaisuudesta jäi hyvä fiilis, kuten urheilija saattaisi todeta kisan jälkeen. Meidän suoritukseemme kuului kaksi 45min setillistä kansainvälistä musiikkia. Soitimme pienellä parvella, josta aukesi näkymä olohuoneeseen ja ruokailutilaan. Toiveena oli taustamusiikkia, jotta ihmiset voisivat myös seurustella musiikin kuuntelun lomassa. Valitsimmekin ohjelmaan kappaleita, jotka tekevät mukavan leppoisan tunnelman juhlapaikalle.

Petja oli tällä kertaa koko keikan kitaranvarressa. Itselleni teki hyvää keskittyä vain laulamiseen, se kun on intohimoni. Oli myös suurenmoista päästä esittämään kappaleita, jotka on vaikea saada toimimaan soolona. Erityisesti ihastuin versioihimme kappaleista Sunshine of My Life (Stevie Wonder), Lullaby of Birdland sekä Tears Dry on Their Own (Amy Winehouse). Juhlavieraat kehuivat ohjelmamme monipuolisuutta. Onnistuneet keikat inspiroivat aina uusille urille. Aina löytyy uusia genrejä ja artisteja, joihin tutustua. Minua ehkä pidetään rock/pop tyyppinä, sillä kategorian biisit ovat eniten minulla soitossa. Löydän kuitenkin tilaisuuden tullen itsestäni myös reilun ripauksen soulmamaa sekä jazzleidiä. Voin jälleen todeta sen, että musiikin tekemisen ihanuus on siinä, että aina löytyy uutta opittavaa.

Trubaduuri Vantaa

Syksyn keikat käynnistyivät osaltani viime viikonloppuna synttärijuhlien merkeissä. Keikassa oli hauskaa se, että ohjelmanumero pysyi salassa päivänsankarilta aivan viimeiseen saakka. Hyvin kyllä piti herrasmiehen pokka kun astelin hänen kotipihalleen kitaran kanssa. Yllätys oli mitä selkeimmin iloista sorttia. Vuosia täyttävän ystävät olivat valinneet settiin kattauksen sankarin lempikappaleita. Moniin biiseihin tuntui liittyvän muistoja eri elämänvaiheiden varrelta. Mikä onkaan puhdistavampaa tapa aloittaa uusi vuosikymmen elämässään kuin muusikillinen läpileikkaus oman matkan varrelta. Musiikilla on mystinen voima tuoda takaisin muistoja ja tunteita sekä yhdistää ihmisiä. Vaikka sama kappale voi saada eri merkityksen ihmisestä riippuen, kokemus voi olla kuitenkin yhteinen. Elävä musiikki pääsee pintaa syvemmälle ja rauhoittaa asettumaan hetkeen.

Kappalelista sai minut miettimään sitä, miksi jotkut laulut koskettavat erityisesti. Mitä pienempi ja intiimimpi tilaisuus on kyseessä, sitä harvempi toivoo soitettavan pelkkää bilenostatus musiikkia. Yleensä halutaan kuulla sellaisia kappaleita, jotka koskettavat ja liikuttavat jotakin sisällä. Olen huomannut, että suomalaiset syttyvät erityisesti mollivoittoisista kappaleista. Jokin kenties slaavilainen onnen ja haikeuden sekoitus elää sisällämme. Niin ilon kuin murheenkaan tunteisiin ei sukelleta pää edellä, vaan niiden annetaan liplatella ympärillä.

Huomaan itsessäni myös jotakin samaa. Pidän vahvoista kappaleista, joissa on sanoma tai tunnelma kohdallaan. Kappaleista, joista kuulee, että niiden tekijällä on ollut tarve tuoda asioita ulos. Mistä huokuu sellainen mystinen flow, johon ei pelkkä sanoilla tai sävelillä kikkailu yllä. Tätä keikkaa varten sain sovittaa tilaisuuteen sopivaksi omiakin suosikkejani, kuten Guns´n Rosesin November Rain sekä Adelen Someone like you. Muita uutuuksia oli Teleksin Tuulilasin nurkkaan sekä Ellinooran Elefantin paino. Minulle on tärkeää, että ihmiset saavat juhlissaan kuulla juuri itselleen tärkeitä kappaleita, siksi räätälöin jokaiselle keikalle ohjelman yksilöllisesti. Pyrin toteuttamaan kaikki toiveet mahdollisuuksien puitteissa. Toki on tilanteita, joissa joutuu itse kuulostelemaan mitkä kappaleet toimivat mihinkin tilaisuuteen ja yleisöön. Yleensä tällaisistakin lähtökohdista syntyy onnistunut elämys tilannetajua ja intuitiota käyttämällä.

Mainitsin aiemmin kappaleiden sovittamisesta. Aion kirjoittaa siitä pidemmän tekstin lähiaikoina, se kun on yksi intohimoistani ja tärkeä taito trubaduurille.

Trubaduuri Tuusula

Elokuu on paras kuu. Pimenevät yöt ja vielä lämpivät päivät ovat yhdistelmä, johon on aina liittynyt mielessäni mystiikkaa. Lisätään tähän sadonkorjuun tuoksu, lahkeiden pidentyminen ja elämänrytmin päivitykseen liittyvä hämmennys. Ihmiset ja luonto ovat kuin välitilassa, missä asiat syntyvät ja päättyvät limittäin. Minulla on syksyn alkaessa usein olo, että kaikki on taas mahdollista. Mieleen tulvii uusia asioita, joita haluaa aloittaa – sitten kun saa poksautettua itsensä ulos kesäkuplasta.

Haluan hetken leijua kesän tuulissa ja muistella erästä alkukesän puutarhakeikkaa. Kyseessä olivat syntymäpäiväjuhlat, joihin minut pyydettiin esiintymään melko pikaisesti. Päivänsankarille oli tullut yllättäen toive saada kuulla juhlapäivänään hänelle tärkeitä kappaleita trubaduurin esittämänä. Juhlat pidettiin pariskunnan omakotitalon pihamaalla Tuusulassa. Taivas oli pilvetön ja sininen, vuosia täyttävän päässä kukkaseppele. Kaikki oli raikasta ja kaunista. Soitin puolen tunnin setillisen juhliaan viettävän toivekappaleita. Moni näistä biiseistä on tullut vuosien varrella myös itselleni tärkeäksi, esimerkiksi Anna Järvisen Nuori ja kaunis kappaleeseen ihastuu aina uudestaan. Sain myös ohjelmistooni uutta materiaalia. Bruce Dickinsonin Tears of a Dragon oli itselleni ennen kuulematon – kirjaimellisesti, mutta taipui hyvin kitara-laulu -versioksi.

Lopun kesää vietin lomaillen luonnon rauhassa. Uudet luovat ideat syntyvät itselläni parhaisten kun mieli pääsee rauhoittumaan hiljaisuuteen. Sainkin mökillä toteuttaa uutta taiteellista intohimoani kirjoittamista. Runoja on jo kokoelmaksi asti! Musiikki jäi osittain taka-alalle tekemisen osalta. Kävin kyllä hienoilla keikoilla sekä kaupungissa että maaseudulla. Sideways -festareilta löytyi uusia musaihastuksia, kuten Ezra Furman ja James Holden & The Animal Spirits, joitakin mainitakseni. Myös ilmaisfestarit ovat otollisia pidempiaikaisten rakkaussuhteiden etsimiseen. Kallio Block -party viettelee minut aina tunnelmallaan ja monipuolisella ohjelmallaan, kuten myös Alppipuiston kesän tapahtumat.

Suomen kesässä on myös monia pienempiä festareita, jotka voivat yllättää tunnelmallaan ja ohjelman laadukkuudella. Olen melko tarkka taiteen kuluttajana. Kuuntelinpa musiikkia levynä tai livenä, siinä pitää olla fiilistä. Taito ei ole välttämättä se juttu vaikka ehdottomasti suotavaa. Jos soitosta puuttuu sielu on se suuri pettymys. Iloinen yllätys oli Mallusjoen Takinkääntöviikot, joiden perjantai-illan ottivat haltuun kaksi paikallista(?) bändiä. On riemastuttavaa ja inspiroivaa kuulla sellaista musiikkia, jota ei tyyliltään muuten osaisi välttämättä valita spotify-kirjastoonsa. Olen aina pitänyt afrobeatista ja funkista, mutta vasta nyt älysin, että sitähän voisi kuunnella kotonakin.

Mökkimaisemissa huomasin, että ilman pianoa ja kitaraa olen kuin puolikas, hiukan hukassa ja irrallaan itsestäni. En juurikaan edes kuunnellut muuta kuin ajoittaista lintujen ja sukulaisten ääntelyä. Kesän äänistä puiden havina on suosikkini, mutta jotakin puuttui. Niinpä vein maalle ”mökkikitaran”, mikä odottaa siellä sitä hetkeä jolloin on yksinkertaisesti pakko päästä kajauttamaan kitaran säestyksellä tunnelmia pihalle.

 

Trubaduuri Helsinki

Yritystilaisuudet ovat aina ainutlaatuisia esiintymistilanteita. Työyhteisöitä ja yrityksiä kun on niin monenlaisia omine erityispiirteineen ja yksilöineen. Esiinnyin 8.6. virkistyspäivässä, jonka Sievo oli järjestänyt työntekijöilleen toimistollaan Helsingissä. Sain etukäteistiedon, että toiveena on kaksi settiä, joista ensimmäinen olisi perheille sopiva ja toinen railakkaampi aikuisten illanviettoon.

Olen aina innoissani ammatillisista haasteista. Olen aiemmin esittänyt lastenlauluja tilaisuuksissa, joissa on myös pieniä vieraita. Aina hauskoja ovat leikkilaulut, joissa lapset ja sen varjolla aikuisetkin pääsevät liikkumaan. Parhaita ovat Fröbelin palikoiden Jumppalaulu sekä Huugi-guugi. Lähes jokainen tunnistaa pää-olkapää-peppu -säkeen. Itse jumppa ei sitten välttämättä olekaan niin helppoa, vauhti kun kiihtyy kerta kerralta. Tämä tietysti on hulvatonta eikä jätä ketään mörökölliksi.

Tässä yrityksessä työntekijät perheineen olivat hyvin kansainvälistä joukkoa ja päätin rakentaa setin englanninkielisten kappaleiden pohjalle. Arvelin nuoremman väen tuntevan uudempaa musiikkia, joten harjoittelin ohjelmistooni viime vuosien hittejä kuten Aviciin Wake me Up, Taylor Swiftin Blank Space ja Katy Perryn Firework. Tiesin myös, että jokainen pieni (ja tällainen vähän isompikin) tyttö syttyisi Frozen elokuvan teemakappaleesta Let it go. Tuo biisi on aivan huikea ja laulullisesti sopivan haastava.

Pidän siitä, että voin kehittää taitojani laulajana, mutta myös ylipäätään musiikkona. Jokaista keikkaa varten opettelen mielelläni uusia kappaleita. Pyrin myös päivittämään tietämystäni sekä menneiden vuosikymmenten että tämän päivän artisteista ja tyyleistä jatkuvasti. On tärkeää pysyä kartalla siitä, minkälaista musiikkia eri ikäiset ja taustaiset ihmiset kuuntelevat. Jokainen keikka on tilaisuus oppia uutta. Tämä esiintyminen oli myös siitä erilainen, että käytin ensimmäistä kertaa looperia keikkatilanteessa. Tuo on aika veikeä laite, sillä siihen voi nauhoittaa vaikkapa taustakompin kitaraa rummuttaen tai taustariffin. Tämä tuo biiseihin heti lisää ulottuvuutta plus on hauskaa seurata miten äänikerroksia voi rakennella. Käy kurkkaamassa facebook -sivuillani videoita looppailusessioistani.

Ilta oli rento ja kaikki vaikuttivat viihtyvän hyvin. Juttelin monien mukavien ihmisten kanssa ja sain kiittävää palautetta. Sain vielä herrasmiesapua tavaroideni roudaamisessa autolle. Vaikka olenkin tottunut liikkumaan kantamuksineni suht ketterästi, en pahastu jos joku tarjoutuu vaikkapa pitelemään minulle ovea. 😉 Tällainen jugend näkymä avautui toimiston ikkunasta. Ei siis lainkaan hullumpi sijainti.

Syntymäpäivät Helsingissä

Syntymäpäivät ovat aina mukavia tilaisuuksia soittajalle. On mukava olla osana juhlahumua olipa mittarissa sitten pyöreitä vuosia tai jotakin niiden väliltä. Nämä syntymäpäivät 23.5. oli järjestetty juhlatilassa, jossa oli myös sauna- ja grillausmahdollisuus. Vastasimme livemusisoinnista tällä kertaa duona, kitaristi-cahonisti Petjan kanssa.

Päivänsankari täytti 30 vuotta ja juhlien teemana olikin hänen syntymävuotensa 1988. Vieraiden pukeutumisessa näkyi ihailtavasti kasari-inspiraatio. Meidän muusikoiden tyylinnäytteen voit nähdä alta. Musiikkia toivottiin tietysti teeman mukaisesti ja esitimmekin monen tyylisiä hittejä kyseiseltä vuodelta. Monet tuon vuosikymmenen kappaleet ovat hittejä edelleen ja ne tunnistaa helposti kuulemalta. Top100 listoja joutuikin sitten kuulostelemaan hiukan, ennen kuin kappaleen nimen takaa paljastui tuttu hitti. Meille uutta ohjelmistoa oli muun muassa kappaleet I Should Be so Lucky (Kylie Minogue), Heaven Is a Place on Earth (Belinda Carlisle) sekä Merenneitoni ja minä (J.Karjalainen). Omia suosikkejani kasarivuosikymmeneltä oli Smooth Criminal (Michael Jackson), Can I Play with Madness (Iron Maiden) sekä Like a Virgin (Madonna).

On aina myös mukavaa soittaa kappaleita, joilla on jokin henkilökohtainen merkitys juhlien emännälle tai isännälle. Saimme salapoliisitietoa siitä, että juhlakalu pitää euroviisuista. Hän olikin iloisen yllättynyt, kun esitimme vielä tuoreen Saara Aallon euroviisuissa esittämän Monsters kappaleen. Supertoiveena oli myös Tina Turnerin Simply the Best, jonka totta kai tulkitsimme. Soitimme kaksi setillistä biisejä ja vielä pari encorea päivänsankarin vaatimuksesta. Ilo oli toki meidän puolellamme. Ilta oli hauska meille esiintyjillekin. Huomasimme jälleen, että onnistuneisiin juhliin tarvitaan ennen kaikkea mukava porukka ja sopivaa viihdykettä. Hyppäsimme siis illan jälkeen hyvin mielin auton kyytiin, kohti kotikulmia.

Trubaduuri Salossa

Olen saanut kunnian esiintyä useilla syntymäpäivillä. Tämän vuoden ensimmäinen keikkani keikkatauon jälkeen oli 50-vuotispäivät Salossa. Syntymäpäivät ovat yksi mukavimmista tilaisuuksista soittaa. Tilaisuus oli päivänsankarin kotona ja vieraita tilaisuudessa oli noin 50. Esiinnyimme yhdessä lyömäsoittaja/kitaristi Petjan kanssa duona.

Paikalla oli sekä lapsia että aikuisia, joten ohjelma oli valikoitu monipuoliseksi. Soitimme yhteensä kaksi settiä. Ensimmäisessä leppoisampaa seurustelumusiikkia, jotta ihmisten oli mahdollista jutustella ja asettua tilaan samalla. Kun esiintyy duona on enemmän varaa varoioida soitin- ja biisirepertuaaria. Rauhallisemmassa setissä soi bossa nova sekä jazz. Petja säesti kitaralla niin pystyin itse keskittymään näiden haastavien biisien laulamiseen tamburiinilla kompaten.

Toisen setin aloitimme lapsille ja lapsenmielisille sopivilla lastenlauluilla. Ohjelmassa oli Fröbelinpalikoiden Jumppalaulua sekä muuta hulvatonta. Olin houkutellut lapsia jo tauolla mukaan tanssimaan, mutta varsinaissuomalainen ujous taisi iskeä lapsiin. Olimme kuulleet, että päivänsankarin sydäntä lähellä ja epävirallisena juhlien teemana oli purjehdus. Teema näkyi mm ruoassa, joka oli mitä mainiointa merimiespihviä. Niinpä meidänkin setissämme oli paljon meri ja laiva-aiheisia kappaleita, kuten Dave Lindholmin Puhtaat laivat, Dingon Rio Ohoi sekä Kasmirin Vadelmavene.

Päivänsankarin erikoistoiveena oli Mikkihiiri Merihädässä. Olin toki kuullut kappaleet aiemmin, mutten koskaan laulanut sitä. Olikin todella vapauttavaa esittää jotakin erilaista ja eläytyä ensin Mikkihiiren lapsekkaaseen laulutyyliin ja sitten meripeikon räksätykseen. Onneksi minulle ei tuota hankaluuksia heittäytyä erilaisiin rooleihin vaan nautin täysin siemauksin. Omaperäisellä huumorintajulla varustettu päivänsankari taisi olla tyytyväinen yleisön yllättyneistä ilmeistä. Kaikki katsoivat lavan virkaa tekevän kulmauksen suuntaan. Juhlien loppupuolella esitimme vielä toivekappaleita, vieraat halusivat kuulla mm Vesalan Älä droppaa mun tunnelmaa ja lauloivat iloisesti mukana.

Kotimatka sujui mukavasti. Salo on vain ajomatkan päässä Helsingistä ja ajoreitti miellyttävä. Toivotaan lisää keikkoja Saloon.

Trubaduuri Tuusulassa

Esiinnyin jokin aika sitten hautajaisissa sekä muistotilaisuudessa Tuusulassa. Nuo ovat herkkiä ja kyyneliin liikuttavia tilaisuuksia. Kappaleet, jotka olivat edesmenneelle tärkeitä tuovat surullisiiin jäähyväisiin lohtua ja jatkuvuuden tuntua.

Minua pyydettiin esiintymään siunaamistilaisuudessa Paijalan kappelissa Tuusulassa. Toiveena oli Bob Dylanin kappale Knockin´on Heavens Door kitaralla säestettynä. Kappale ei ole perinteisin kirkossa esitettävä muistokappale, mutta oli omaisten erityisesti toivoma juuri kirkkoon. Heidän läheisensä oli soittanut ja kuunnellut hyvin paljon kyseisen artistin tuotantoa. Kappale oli pilke silmäkulmassa eläneelle miehelle osuva viimeiselle matkalle. Läheiset olivat liikuttuneita ja pitivät sovituksesta, joka oli sopivan rosoinen mutta kirkkoon sopiva.

Soitin myös muistotilaisuudessa lisää vainajan ja hänen läheistensä yhteisiä ”omia” kappaleita. Leonard Cohenin Hallelujah oli ollut vainajan ja hänen vaimonsa yhteinen kappale. Neal Youngin Old Man oli lapsien kappale isälleen, joka oli pitänyt kovasti juuri 1960 ja -70 -lukujen ”kitara ja mies” -tyyppisestä musiikista. Noilla vuosikymmeniltä olisi löytynyt paljon muitakin muistotilaisuuden henkeen sopivia kappaleita laulaja-lauluntekijä -meiningillä.

Tunnelma tilaisuudessa oli lämmin ja itselleni jäi hyvä mieli siitä, että voin olla mukana helpottamassa omaisten surua. Olen soittanut useasti muistotilaisuuksissa ja joskus tunnelma on ollut hyvinkin järkyttynyt ja itkuinen. Se tuo esiintyjälle omat haasteensa. Herkkänä ihmisenä samastun omaisten suruun, ammattilaisena on kuitenkin kyettävä laulamaan vaikka liikuttuisikin. Musiikin voima on siinä, että sen keinoin pääsee jakamaan tunteita ja fiiliksiä. Jos tunteet näkyvät yleisölle se on musiikissa vain voimaa. Siksi olen unelma-ammatissani kun saan olla jakamassa iloa sekä lohtua muillekin musiikin keinoin.