Blogi

Mietteitä laulun voimasta

Sain jokin aika sitten mahdollisuuden osallistua ikäihmisille tarkoitettuihin lauluhetkiin. Yhteislaulujen säestäminen on mukavaa. Kun useimmiten esiintyy itse laulajana, on välillä mukava olla pianon takana vain säestäjän roolissa, kuulostellen ja myötäillen laulajia. Suuri osa kappaleista oli valittu minulle euudesta ruotsinkielisestä laulukirjasta. Osa taas oli tuttuja perinteisiä lauluja, kuten Karjalaisten laulu ja Kesäpäivä kangasalla. Oli virkistävää säestää ennalta tuntemattomia kappaleita. Prima vista -soitto on aina ollut vahvuuteni ja nautin siitä kovasti. On myös hauska haaste mielelle lukea nuotteja ja soittaa samalla. Eräs ystävä kysyi joskus, miten on mahdollista lukea nuotteja niin nopeasti. Nuoteissa on oikeastaan sama idea kuin kirjaimissa. Kun niitä lukee tarpeeksi, osaa jo ennakoida ja omaksua tekstiä virke kerrallaan. Kuten ei lukiessa mieti kirjaimia, ei nuottikirjoituksessakaan enää lopulta näe yksittäisiä nuotteja.

Ensimmäinen tilaisuus osui juhannuspäivälle. Toinen taas sattui olemaan Eino Leinon päivänä, toiselta nimeltään Runon ja suven päivä. On hauskaa miettiä kappaleet niin, että ne sopivat ajankohtaan. Juhannuspäivälle halusin ottaa suomalaisia luontoon liittyviä kappaleita, kuten Sibeliuksen Kuusi ja Kasken Yö meren rannalla. Runon ja suven päivään löysin yllättäen linkin Debussyn Clair de Lune eli Kuutamo -kappaleeseen. Kappale on sävelletty ranskalaisen runoilija Paul Verlainen saman nimiseen runoon vuoden 1890 kieppeillä. Runossa on mielestäni aivan ihania säkeitä, etenkin tämä ensimmäinen säkeistö. En tiedä onko tästä suomennosta, mutta englanniksi se on käännetty näin:

”Your soul is a chosen landscape
Where charming masquerades and dancers are promenading,
Playing the lute and dancing, and almost
Sad beneath their fantastic disguises.”

Vanhukset olivat aivan ihania ja kuulin todella kiinnostavia tarinoita. Tilaisuutta järjestävä palvelutalon asukas kertoi itse olleensa trumpetisti ja soittaneensa aikoinaan mm Helsingin kaupunginorkesterissa. Hän oli kuitenkin joutunut jo varhain jättämään soittamisen sairauden takia ja siirtynyt toiselle alalle. Hän oli kuitenkin vanhoilla päivillään löytänyt korvikkeen laulamisesta ja päättänyt alkaa järjestää näitä yhteislauluhetkiä. Hänen siskonsa taas soittaa harmonikkaa, muttei tohtinut ottaa sitä tällä kertaa mukaan. Olisi ollut ihanaa kuulla haitarimusiikkia, sitä kun ei kovin usein kuule. Eräs herrasmies myös kertoi haltioituneena, kuinka pianomusiikki vie hänet lapsuuteen, hetkiin kun äiti soitti pianoa ja veljekset kuuntelivat. Itselläni varhaisiin musiikkimuistoihin taas liittyy vaarini soittamassa harmonikkaa. Musiikilla on uskomaton voima viedä vuosikymmentenkin taa. Sieltä voi nousta vaikka mitä tunnekokemuksia, joihin ei oikein sanoin edes ulota.

En tiedä onko yhteislaulaminen kovinkaan yleistä nykypäivän Suomessa. Ensimmäisenä tulee mieleen uskonnolliset tilaisuudet tai Mikko Alatalo Tammerkosken sillalla -tilaisuuksia vetämässä. Ehkä myös karaoken voisi pienimuotoisena laskea tähän kategoriaan. Lehdissä on ollut juttuja, kuinka naapurissamme Virossa järjestettiin juuri Laulujuhlat 150. kertaa. Siellä yhteislaulaminen vaikuttaa olevan osa nykypäivänkin kulttuuria. Jopa puolet virolaisista on osallistunut elämänsä aikana Laulujuhlille. Se on melko hämmentävä tieto, jos vertaa meidän suomalaisten laulukulttuuriin. Laulaminen on Virossa ollut osa rauhanomaista vallankumouksellisuutta ja itsenäistymistä Virossa. Mikä olisikaan osuvampi tapa yhdistää ihmisiä kuin musiikki. Kuinka hienoa olisi, jos Helsingin stadion tai Hartwall areena olisi täynnä eri ikäisiä ihmisiä kokoontuneena laulamaan yhdessä. (Pahoittelut helsingissä asuvan näkövinkkelistä, en tiedä millaisia areenoita on muualla suomessa.?) Laulu on sisässä jokaisessa ihmisessä, enkä usko alkuunkaan, että joku ei kerta kaikkiaan osaisi laulaa. Äänen käytön luontevuus vain helposti häviää jonnekin lapsuusvuosien jälkeen. Ehkä sen rohkeuden voisi löytää takaisin juuri yhdessä laulamisen kautta. Yhteislaulussa on hienoa se, että siihen jokainen kykenee osallistumaan, oli sitten sitä mystistä lauluääntä tai ei. Ei vain toiset meistä, vaan jokainen joka mukaan haluaa.

Kesän tunnelmia

Kirjoitinkin jo aiemmin siitä, että monet suomalaiset kappaleet ovat synkkiä tai vähintäänkin haikeita säveleltään ja sanoituksiltaan. Kesään liittyvät kappaleet ovat kuitenkin poikkeus. Kesä tuntuu olevan huojentavaa, kaunista ja jopa riemukasta aikaa. En tiedä onko tämä vain tyhmä stereotypia, mutta suomalaisiin ei heti äkkiseltään liitä revittelevyyttä. Kesäbiiseissä kuitenkin ollaan huolettomia ja otetaan rennosti mökillä tai kaupungissa. Kappaleita, joista itselläni tulee välittömästi kesäfiilis on PMMP:n Kesäkaverit, Baddingin Paratiisi ja Aknestikin Suomirokkia, joitakin mainitakseni.

 

Mielessä soi tällä hetkellä myös Georg Otsin Saarenmaan valssi. Kesähäät ovat niin -no- kesätunnelmainen asia. Tänä vuonna keikkakalenterissani on yhdet sellaiset. Juhlat ovat Helsingissä, mistä löytyy kauniita merellisiä paikkoja juhlien järjestämiseen. Muutama vuosi takaperin olin vieraana häissä, jotka järjestettiin Lammassaaressa. Se on kuin salainen saareke kaupungin helmassa. Saareen pääsee kävellen pitkospuita kaislikoiden piilossa, mikä tekee siitä aivan erityisen. Toiset häät, joissa olin soittamassa, pidetettiin vanhalla höyrylaivalla. Kuukauden päästä esiinnymme duona Pihlajasaaressa pienessä hääjuhlassa. Siksipä päässäni soivatkin valssit ja muu tanssittava häätunnelmaan sopiva musiikki. Häätanssi saa ja sen kuuluu olla parin näköinen. Monenlaiset kappaleet saa kyllä sovitettua häätanssin muotoon. Perinteinen valssi on kuitenkin ihana ja minusta jopa kiehtovan radikaali uuden musiikin keskellä.

Kesäaikaan osuu myös monia muita juhlia. Olen päässyt tekemään pieniä täsmäkeikkoja alkukesän aikaan. Ensin juhlittiin ylioppilaaksi valmistuvaa ja sitten nimiäisten muodossa vastasyntynyttä pientä ihmistä. Huomasin, että kummassakin tilaisuudessa oli läsnä samat teemat. Se, kuinka erityinen ihminen voikaan olla lähimmäisilleen kaikkine elämänvalintoineen ja saavutuksineen. Se, kuinka läheisillä parhaassa tapauksessa on halu olla tukena elämän matkan varrella. Ja lopulta se, kuinka jokaisen on kuitenkin tehtävä omat valintansa ja saatava omat kolhunsa. Pieniin erityisiin onnen hetkiin voidaan pysähtyä yhdessä.

Tulipa lennosta kokeiltua tällaista kollaasirunoa niiden kappaleiden lyriikoista, joita esitin juhlissa. Kollaasista puuttuu vielä Kuningasidean Oma pää, jonka esitin ylioppilaalle viimeisenä kappaleena.

Tähtien tuolla puolella muotoiltiin huolella, sinä                                          Oot vedenalainen salainen maisema, pieni ihminen                                            Olet ainutlaatuinen, mitä ikinä keksitkin pelätä minä
suojelen sinua kaikelta, kaunis ja
peloton, pieni ihminen.
Yksin täytyy jokaisen mennä
pimeään, jota minun hento käteni ei torjuisi                                            Se hämmästyttää kummastuttaa korkeella noin                                               Kun sä soit, ilma vailla suuntia, vähän sekaisin.                                              Peilikuva katsoo alta tyynen veen, sinä.                                                       Päivänä kun Luoja teki sinut.

(Ainutlaatuinen-Johanna Kurkela, Ihme ja kumma-lastenlaulu, Kaunis ja peloton- Suvi teräsniska, Mestaripiirros-Anna Puu, Minä suojelen sinua kaikelta-Ultra bra).

Minä vietän keikkojen välissä kesääni maaseudun rauhassa. Tallessa talven jäljiltä oli mökkikitara hiukan lämmönvaihteluista kärsineenä. Eivät kuitenkaan hiiret olleet tehneet kitarapussiin pesää, yksi hämähäkki vain, kuten kuvasta näkyy. Ompelen muuten tilauksesta tällaisia kitaralaukkuja. Ne on tehty täysin kierrätysmateriaaleista vetoketjuja lukuun ottamatta. Kaikki laukut ovat yksilöllisiä. Tässä päällysmateriaalina farkkua, sisällä vanukangasta ja välissä kosteussulkukangas, joka suojaa soitinta kastumiselta sadekelillä. Laita minulle viestiä, jos haluaisit tällaisen itsellesi.

Vaihdan siis kirjaimellisesti farkut verkkarihousuun ja laitan levikset repeemään, heh. Joka tapauksessa mökillä on mukavaa ottaa rennosti ja rauhoittaa elämisen tahtia. Lökäreissä haahuilu ja muurahaisten jännittävän elämän tarkkailu on minulle tällä hetkellä rittävää kesäpuuhaa biisien treenailuiden lomassa. Iltakävelyllä kerätystä kimpusta huomaa, mitä väriä olen erityisesti kaivannut talven aikana. Voisin ottaa muuten uuden harrastuksen tästä kimppujen kokoamisesta. Kukkien asettelu maljakkoon on melko meditatiivista puuhaa. Löysin myös ensimmäisen punertavan metsämansikan. Ihania kesäpäiviä!

trubaduuri syntymäpäivät

Olenkin varmaan jo hehkuttanut, kuinka ihania tilaisuuksia syntymäpäivät ovat esiintyjän näkökulmasta. On ihanaa nähdä kuinka oman näköisiään ihmiset saavat juhlistaan. Se on ainutlaatuinen tilaisuus tuoda yhteen omia läheisiä, nauttia seurasta, ruoasta ja tunnelmasta. On etuoikeutettua olla osana tällaista hetkeä. Viimeisellä keikallani oli aasialaistyylistä koristelua ja ruokaa. Ilta oli rakennettu mukavan rennoksi syönnin ja musiikin ympärille. Pientä leikkimielisyyttäkin oli ilmassa, kun vieraat saivat vaihtaa pöytiä ruokalajien välissä, jotta ”sekoittumista” tapahtuisi. Idea oli mainio.

Syntymäpäivillä korostuu usein kappaleet, jotka ovat vuosia täyttävälle merkityksellisiä elämän varrelta. On rikastuttavaa kuulla, mitä itsellekin tärkeät kappaleet toisten elämässä merkitsevät. Tina Turnerin Simply the Best voi olla siivousmusiikkilistalla. Itselle siitä tulee mieleen musisointihetket rakkaan veljeni kanssa. Tai Tuomari Nurmion Tonnin stiflat, missä dallataan Hesarilla. Toinen nuoruuden seikkailuissa, minä lapsuuteni kotikulmilla. Voin hyvällä omallatunnolla laulaa tuon klassikon, olenhan paljasjalkainen kalliolainen. Isäni asui Nurmion naapurina Torkkelinmäellä, Kallion sydämessä. Silti ainoa perheestämme, joka puhuu enää sujuvaa stadin slangia on setäni.

Musiikissa ihanaa on se, miten se yhdistää ihmisiä. Sama kappale herättää kuulijassaan erilaisia mielikuvia. Vesalan Älä tuu droppaa mun tunnelmaa voi tuoda mieleen matkamuistot. Tai kesän – sen kesän kun olimme siskon kanssa hankkineet keikkaliput jo ennakkoon ja lauloimme eturivissä ”voitsä laittaa suupielet ylöspäin, kato mä näytän näin”. Parempi skriinata kuin spiidata!

On myös mukavaa sovittaa kappaleet sopiviksi versioiksi tilaisuutta ja kokoonpanoa ajatellen. Viime keikalla Janis Joplinin Mercededes Benz taipui täydeksi akustiseksi kappaleeksi. Monesti olen vetänyt sen keikalla pelkistetymmin a cappellana. Myös Hectorin Jos sä tahdot niin löysi uuden, herkän, juhlapaikan akustiikkaan sopivan muodon. Hyvät biisit taipuvat moneksi. Tärkeintä on, että juhla on päivänsankarin näköinen ja musiikki istuu tilaisuuteen. Tässä vielä kuvia syksyisiltä halloween -teemasynttäreiltä, joista oli perheessä tullut jo perinne. Huii, mikä hurja rekvisiitta hiukan erilaiselle keikalle.

Taustamusiikkia juhliin

Vaikka pidän trubaduurina kulkemisen helppoudesta, on myös mukavaa esiintyä yhdessä muiden soittajien kanssa. Toisinaan ihmiset toivovat tilaisuuteensa duoa, jolloin biisirepertuaari ja sovitukset monipuolistuvat. Teen tällä hetkellä duo-keikkoja veljeni Petjan kanssa, joka on kitaristi sekä lyömäsoittaja. Kitara-lyömäsoittimet-laulu kombo on jo melkein kuin pieni bändi. Biiseihin tulee myös heti lisää väriä, kun niihin saadaan stemmat miesäänen laulamana.

Viime viikonloppuna meidät tilattiin esiintymään tupaantuliaisiin Saloon. Tilaisuudesta jäi hyvä fiilis, kuten urheilija saattaisi todeta kisan jälkeen. Meidän suoritukseemme kuului kaksi 45min setillistä kansainvälistä musiikkia. Soitimme pienellä parvella, josta aukesi näkymä olohuoneeseen ja ruokailutilaan. Toiveena oli taustamusiikkia, jotta ihmiset voisivat myös seurustella musiikin kuuntelun lomassa. Valitsimmekin ohjelmaan kappaleita, jotka tekevät mukavan leppoisan tunnelman juhlapaikalle.

Petja oli tällä kertaa koko keikan kitaranvarressa. Itselleni teki hyvää keskittyä vain laulamiseen, se kun on intohimoni. Oli myös suurenmoista päästä esittämään kappaleita, jotka on vaikea saada toimimaan soolona. Erityisesti ihastuin versioihimme kappaleista Sunshine of My Life (Stevie Wonder), Lullaby of Birdland sekä Tears Dry on Their Own (Amy Winehouse). Juhlavieraat kehuivat ohjelmamme monipuolisuutta. Onnistuneet keikat inspiroivat aina uusille urille. Aina löytyy uusia genrejä ja artisteja, joihin tutustua. Minua ehkä pidetään rock/pop tyyppinä, sillä kategorian biisit ovat eniten minulla soitossa. Löydän kuitenkin tilaisuuden tullen itsestäni myös reilun ripauksen soulmamaa sekä jazzleidiä. Voin jälleen todeta sen, että musiikin tekemisen ihanuus on siinä, että aina löytyy uutta opittavaa.

Trubaduuri Vantaa

Syksyn keikat käynnistyivät osaltani viime viikonloppuna synttärijuhlien merkeissä. Keikassa oli hauskaa se, että ohjelmanumero pysyi salassa päivänsankarilta aivan viimeiseen saakka. Hyvin kyllä piti herrasmiehen pokka kun astelin hänen kotipihalleen kitaran kanssa. Yllätys oli mitä selkeimmin iloista sorttia. Vuosia täyttävän ystävät olivat valinneet settiin kattauksen sankarin lempikappaleita. Moniin biiseihin tuntui liittyvän muistoja eri elämänvaiheiden varrelta. Mikä onkaan puhdistavampaa tapa aloittaa uusi vuosikymmen elämässään kuin muusikillinen läpileikkaus oman matkan varrelta. Musiikilla on mystinen voima tuoda takaisin muistoja ja tunteita sekä yhdistää ihmisiä. Vaikka sama kappale voi saada eri merkityksen ihmisestä riippuen, kokemus voi olla kuitenkin yhteinen. Elävä musiikki pääsee pintaa syvemmälle ja rauhoittaa asettumaan hetkeen.

Kappalelista sai minut miettimään sitä, miksi jotkut laulut koskettavat erityisesti. Mitä pienempi ja intiimimpi tilaisuus on kyseessä, sitä harvempi toivoo soitettavan pelkkää bilenostatus musiikkia. Yleensä halutaan kuulla sellaisia kappaleita, jotka koskettavat ja liikuttavat jotakin sisällä. Olen huomannut, että suomalaiset syttyvät erityisesti mollivoittoisista kappaleista. Jokin kenties slaavilainen onnen ja haikeuden sekoitus elää sisällämme. Niin ilon kuin murheenkaan tunteisiin ei sukelleta pää edellä, vaan niiden annetaan liplatella ympärillä.

Huomaan itsessäni myös jotakin samaa. Pidän vahvoista kappaleista, joissa on sanoma tai tunnelma kohdallaan. Kappaleista, joista kuulee, että niiden tekijällä on ollut tarve tuoda asioita ulos. Mistä huokuu sellainen mystinen flow, johon ei pelkkä sanoilla tai sävelillä kikkailu yllä. Tätä keikkaa varten sain sovittaa tilaisuuteen sopivaksi omiakin suosikkejani, kuten Guns´n Rosesin November Rain sekä Adelen Someone like you. Muita uutuuksia oli Teleksin Tuulilasin nurkkaan sekä Ellinooran Elefantin paino. Minulle on tärkeää, että ihmiset saavat juhlissaan kuulla juuri itselleen tärkeitä kappaleita, siksi räätälöin jokaiselle keikalle ohjelman yksilöllisesti. Pyrin toteuttamaan kaikki toiveet mahdollisuuksien puitteissa. Toki on tilanteita, joissa joutuu itse kuulostelemaan mitkä kappaleet toimivat mihinkin tilaisuuteen ja yleisöön. Yleensä tällaisistakin lähtökohdista syntyy onnistunut elämys tilannetajua ja intuitiota käyttämällä.

Mainitsin aiemmin kappaleiden sovittamisesta. Aion kirjoittaa siitä pidemmän tekstin lähiaikoina, se kun on yksi intohimoistani ja tärkeä taito trubaduurille.

Trubaduuri Tuusula

Elokuu on paras kuu. Pimenevät yöt ja vielä lämpivät päivät ovat yhdistelmä, johon on aina liittynyt mielessäni mystiikkaa. Lisätään tähän sadonkorjuun tuoksu, lahkeiden pidentyminen ja elämänrytmin päivitykseen liittyvä hämmennys. Ihmiset ja luonto ovat kuin välitilassa, missä asiat syntyvät ja päättyvät limittäin. Minulla on syksyn alkaessa usein olo, että kaikki on taas mahdollista. Mieleen tulvii uusia asioita, joita haluaa aloittaa – sitten kun saa poksautettua itsensä ulos kesäkuplasta.

Haluan hetken leijua kesän tuulissa ja muistella erästä alkukesän puutarhakeikkaa. Kyseessä olivat syntymäpäiväjuhlat, joihin minut pyydettiin esiintymään melko pikaisesti. Päivänsankarille oli tullut yllättäen toive saada kuulla juhlapäivänään hänelle tärkeitä kappaleita trubaduurin esittämänä. Juhlat pidettiin pariskunnan omakotitalon pihamaalla Tuusulassa. Taivas oli pilvetön ja sininen, vuosia täyttävän päässä kukkaseppele. Kaikki oli raikasta ja kaunista. Soitin puolen tunnin setillisen juhliaan viettävän toivekappaleita. Moni näistä biiseistä on tullut vuosien varrella myös itselleni tärkeäksi, esimerkiksi Anna Järvisen Nuori ja kaunis kappaleeseen ihastuu aina uudestaan. Sain myös ohjelmistooni uutta materiaalia. Bruce Dickinsonin Tears of a Dragon oli itselleni ennen kuulematon – kirjaimellisesti, mutta taipui hyvin kitara-laulu -versioksi.

Lopun kesää vietin lomaillen luonnon rauhassa. Uudet luovat ideat syntyvät itselläni parhaisten kun mieli pääsee rauhoittumaan hiljaisuuteen. Sainkin mökillä toteuttaa uutta taiteellista intohimoani kirjoittamista. Runoja on jo kokoelmaksi asti! Musiikki jäi osittain taka-alalle tekemisen osalta. Kävin kyllä hienoilla keikoilla sekä kaupungissa että maaseudulla. Sideways -festareilta löytyi uusia musaihastuksia, kuten Ezra Furman ja James Holden & The Animal Spirits, joitakin mainitakseni. Myös ilmaisfestarit ovat otollisia pidempiaikaisten rakkaussuhteiden etsimiseen. Kallio Block -party viettelee minut aina tunnelmallaan ja monipuolisella ohjelmallaan, kuten myös Alppipuiston kesän tapahtumat.

Suomen kesässä on myös monia pienempiä festareita, jotka voivat yllättää tunnelmallaan ja ohjelman laadukkuudella. Olen melko tarkka taiteen kuluttajana. Kuuntelinpa musiikkia levynä tai livenä, siinä pitää olla fiilistä. Taito ei ole välttämättä se juttu vaikka ehdottomasti suotavaa. Jos soitosta puuttuu sielu on se suuri pettymys. Iloinen yllätys oli Mallusjoen Takinkääntöviikot, joiden perjantai-illan ottivat haltuun kaksi paikallista(?) bändiä. On riemastuttavaa ja inspiroivaa kuulla sellaista musiikkia, jota ei tyyliltään muuten osaisi välttämättä valita spotify-kirjastoonsa. Olen aina pitänyt afrobeatista ja funkista, mutta vasta nyt älysin, että sitähän voisi kuunnella kotonakin.

Mökkimaisemissa huomasin, että ilman pianoa ja kitaraa olen kuin puolikas, hiukan hukassa ja irrallaan itsestäni. En juurikaan edes kuunnellut muuta kuin ajoittaista lintujen ja sukulaisten ääntelyä. Kesän äänistä puiden havina on suosikkini, mutta jotakin puuttui. Niinpä vein maalle ”mökkikitaran”, mikä odottaa siellä sitä hetkeä jolloin on yksinkertaisesti pakko päästä kajauttamaan kitaran säestyksellä tunnelmia pihalle.

 

Trubaduuri Helsinki

Yritystilaisuudet ovat aina ainutlaatuisia esiintymistilanteita. Työyhteisöitä ja yrityksiä kun on niin monenlaisia omine erityispiirteineen ja yksilöineen. Esiinnyin 8.6. virkistyspäivässä, jonka Sievo oli järjestänyt työntekijöilleen toimistollaan Helsingissä. Sain etukäteistiedon, että toiveena on kaksi settiä, joista ensimmäinen olisi perheille sopiva ja toinen railakkaampi aikuisten illanviettoon.

Olen aina innoissani ammatillisista haasteista. Olen aiemmin esittänyt lastenlauluja tilaisuuksissa, joissa on myös pieniä vieraita. Aina hauskoja ovat leikkilaulut, joissa lapset ja sen varjolla aikuisetkin pääsevät liikkumaan. Parhaita ovat Fröbelin palikoiden Jumppalaulu sekä Huugi-guugi. Lähes jokainen tunnistaa pää-olkapää-peppu -säkeen. Itse jumppa ei sitten välttämättä olekaan niin helppoa, vauhti kun kiihtyy kerta kerralta. Tämä tietysti on hulvatonta eikä jätä ketään mörökölliksi.

Tässä yrityksessä työntekijät perheineen olivat hyvin kansainvälistä joukkoa ja päätin rakentaa setin englanninkielisten kappaleiden pohjalle. Arvelin nuoremman väen tuntevan uudempaa musiikkia, joten harjoittelin ohjelmistooni viime vuosien hittejä kuten Aviciin Wake me Up, Taylor Swiftin Blank Space ja Katy Perryn Firework. Tiesin myös, että jokainen pieni (ja tällainen vähän isompikin) tyttö syttyisi Frozen elokuvan teemakappaleesta Let it go. Tuo biisi on aivan huikea ja laulullisesti sopivan haastava.

Pidän siitä, että voin kehittää taitojani laulajana, mutta myös ylipäätään musiikkona. Jokaista keikkaa varten opettelen mielelläni uusia kappaleita. Pyrin myös päivittämään tietämystäni sekä menneiden vuosikymmenten että tämän päivän artisteista ja tyyleistä jatkuvasti. On tärkeää pysyä kartalla siitä, minkälaista musiikkia eri ikäiset ja taustaiset ihmiset kuuntelevat. Jokainen keikka on tilaisuus oppia uutta. Tämä esiintyminen oli myös siitä erilainen, että käytin ensimmäistä kertaa looperia keikkatilanteessa. Tuo on aika veikeä laite, sillä siihen voi nauhoittaa vaikkapa taustakompin kitaraa rummuttaen tai taustariffin. Tämä tuo biiseihin heti lisää ulottuvuutta plus on hauskaa seurata miten äänikerroksia voi rakennella. Käy kurkkaamassa facebook -sivuillani videoita looppailusessioistani.

Ilta oli rento ja kaikki vaikuttivat viihtyvän hyvin. Juttelin monien mukavien ihmisten kanssa ja sain kiittävää palautetta. Sain vielä herrasmiesapua tavaroideni roudaamisessa autolle. Vaikka olenkin tottunut liikkumaan kantamuksineni suht ketterästi, en pahastu jos joku tarjoutuu vaikkapa pitelemään minulle ovea. 😉 Tällainen jugend näkymä avautui toimiston ikkunasta. Ei siis lainkaan hullumpi sijainti.