Trubaduuri Helsinki

Yritystilaisuudet ovat aina ainutlaatuisia esiintymistilanteita. Työyhteisöitä ja yrityksiä kun on niin monenlaisia omine erityispiirteineen ja yksilöineen. Esiinnyin 8.6. virkistyspäivässä, jonka Sievo oli järjestänyt työntekijöilleen toimistollaan Helsingissä. Sain etukäteistiedon, että toiveena on kaksi settiä, joista ensimmäinen olisi perheille sopiva ja toinen railakkaampi aikuisten illanviettoon.

Olen aina innoissani ammatillisista haasteista. Olen aiemmin esittänyt lastenlauluja tilaisuuksissa, joissa on myös pieniä vieraita. Aina hauskoja ovat leikkilaulut, joissa lapset ja sen varjolla aikuisetkin pääsevät liikkumaan. Parhaita ovat Fröbelin palikoiden Jumppalaulu sekä Huugi-guugi. Lähes jokainen tunnistaa pää-olkapää-peppu -säkeen. Itse jumppa ei sitten välttämättä olekaan niin helppoa, vauhti kun kiihtyy kerta kerralta. Tämä tietysti on hulvatonta eikä jätä ketään mörökölliksi.

Tässä yrityksessä työntekijät perheineen olivat hyvin kansainvälistä joukkoa ja päätin rakentaa setin englanninkielisten kappaleiden pohjalle. Arvelin nuoremman väen tuntevan uudempaa musiikkia, joten harjoittelin ohjelmistooni viime vuosien hittejä kuten Aviciin Wake me Up, Taylor Swiftin Blank Space ja Katy Perryn Firework. Tiesin myös, että jokainen pieni (ja tällainen vähän isompikin) tyttö syttyisi Frozen elokuvan teemakappaleesta Let it go. Tuo biisi on aivan huikea ja laulullisesti sopivan haastava.

Pidän siitä, että voin kehittää taitojani laulajana, mutta myös ylipäätään musiikkona. Jokaista keikkaa varten opettelen mielelläni uusia kappaleita. Pyrin myös päivittämään tietämystäni sekä menneiden vuosikymmenten että tämän päivän artisteista ja tyyleistä jatkuvasti. On tärkeää pysyä kartalla siitä, minkälaista musiikkia eri ikäiset ja taustaiset ihmiset kuuntelevat. Jokainen keikka on tilaisuus oppia uutta. Tämä esiintyminen oli myös siitä erilainen, että käytin ensimmäistä kertaa looperia keikkatilanteessa. Tuo on aika veikeä laite, sillä siihen voi nauhoittaa vaikkapa taustakompin kitaraa rummuttaen tai taustariffin. Tämä tuo biiseihin heti lisää ulottuvuutta plus on hauskaa seurata miten äänikerroksia voi rakennella. Käy kurkkaamassa facebook -sivuillani videoita looppailusessioistani.

Ilta oli rento ja kaikki vaikuttivat viihtyvän hyvin. Juttelin monien mukavien ihmisten kanssa ja sain kiittävää palautetta. Sain vielä herrasmiesapua tavaroideni roudaamisessa autolle. Vaikka olenkin tottunut liikkumaan kantamuksineni suht ketterästi, en pahastu jos joku tarjoutuu vaikkapa pitelemään minulle ovea. 😉 Tällainen jugend näkymä avautui toimiston ikkunasta. Ei siis lainkaan hullumpi sijainti.

Syntymäpäivät Helsingissä

Syntymäpäivät ovat aina mukavia tilaisuuksia soittajalle. On mukava olla osana juhlahumua olipa mittarissa sitten pyöreitä vuosia tai jotakin niiden väliltä. Nämä syntymäpäivät 23.5. oli järjestetty juhlatilassa, jossa oli myös sauna- ja grillausmahdollisuus. Vastasimme livemusisoinnista tällä kertaa duona, kitaristi-cahonisti Petjan kanssa.

Päivänsankari täytti 30 vuotta ja juhlien teemana olikin hänen syntymävuotensa 1988. Vieraiden pukeutumisessa näkyi ihailtavasti kasari-inspiraatio. Meidän muusikoiden tyylinnäytteen voit nähdä alta. Musiikkia toivottiin tietysti teeman mukaisesti ja esitimmekin monen tyylisiä hittejä kyseiseltä vuodelta. Monet tuon vuosikymmenen kappaleet ovat hittejä edelleen ja ne tunnistaa helposti kuulemalta. Top100 listoja joutuikin sitten kuulostelemaan hiukan, ennen kuin kappaleen nimen takaa paljastui tuttu hitti. Meille uutta ohjelmistoa oli muun muassa kappaleet I Should Be so Lucky (Kylie Minogue), Heaven Is a Place on Earth (Belinda Carlisle) sekä Merenneitoni ja minä (J.Karjalainen). Omia suosikkejani kasarivuosikymmeneltä oli Smooth Criminal (Michael Jackson), Can I Play with Madness (Iron Maiden) sekä Like a Virgin (Madonna).

On aina myös mukavaa soittaa kappaleita, joilla on jokin henkilökohtainen merkitys juhlien emännälle tai isännälle. Saimme salapoliisitietoa siitä, että juhlakalu pitää euroviisuista. Hän olikin iloisen yllättynyt, kun esitimme vielä tuoreen Saara Aallon euroviisuissa esittämän Monsters kappaleen. Supertoiveena oli myös Tina Turnerin Simply the Best, jonka totta kai tulkitsimme. Soitimme kaksi setillistä biisejä ja vielä pari encorea päivänsankarin vaatimuksesta. Ilo oli toki meidän puolellamme. Ilta oli hauska meille esiintyjillekin. Huomasimme jälleen, että onnistuneisiin juhliin tarvitaan ennen kaikkea mukava porukka ja sopivaa viihdykettä. Hyppäsimme siis illan jälkeen hyvin mielin auton kyytiin, kohti kotikulmia.