Kesän tunnelmia

Kirjoitinkin jo aiemmin siitä, että monet suomalaiset kappaleet ovat synkkiä tai vähintäänkin haikeita säveleltään ja sanoituksiltaan. Kesään liittyvät kappaleet ovat kuitenkin poikkeus. Kesä tuntuu olevan huojentavaa, kaunista ja jopa riemukasta aikaa. En tiedä onko tämä vain tyhmä stereotypia, mutta suomalaisiin ei heti äkkiseltään liitä revittelevyyttä. Kesäbiiseissä kuitenkin ollaan huolettomia ja otetaan rennosti mökillä tai kaupungissa. Kappaleita, joista itselläni tulee välittömästi kesäfiilis on PMMP:n Kesäkaverit, Baddingin Paratiisi ja Aknestikin Suomirokkia, joitakin mainitakseni.

 

Mielessä soi tällä hetkellä myös Georg Otsin Saarenmaan valssi. Kesähäät ovat niin -no- kesätunnelmainen asia. Tänä vuonna keikkakalenterissani on yhdet sellaiset. Juhlat ovat Helsingissä, mistä löytyy kauniita merellisiä paikkoja juhlien järjestämiseen. Muutama vuosi takaperin olin vieraana häissä, jotka järjestettiin Lammassaaressa. Se on kuin salainen saareke kaupungin helmassa. Saareen pääsee kävellen pitkospuita kaislikoiden piilossa, mikä tekee siitä aivan erityisen. Toiset häät, joissa olin soittamassa, pidetettiin vanhalla höyrylaivalla. Kuukauden päästä esiinnymme duona Pihlajasaaressa pienessä hääjuhlassa. Siksipä päässäni soivatkin valssit ja muu tanssittava häätunnelmaan sopiva musiikki. Häätanssi saa ja sen kuuluu olla parin näköinen. Monenlaiset kappaleet saa kyllä sovitettua häätanssin muotoon. Perinteinen valssi on kuitenkin ihana ja minusta jopa kiehtovan radikaali uuden musiikin keskellä.

Kesäaikaan osuu myös monia muita juhlia. Olen päässyt tekemään pieniä täsmäkeikkoja alkukesän aikaan. Ensin juhlittiin ylioppilaaksi valmistuvaa ja sitten nimiäisten muodossa vastasyntynyttä pientä ihmistä. Huomasin, että kummassakin tilaisuudessa oli läsnä samat teemat. Se, kuinka erityinen ihminen voikaan olla lähimmäisilleen kaikkine elämänvalintoineen ja saavutuksineen. Se, kuinka läheisillä parhaassa tapauksessa on halu olla tukena elämän matkan varrella. Ja lopulta se, kuinka jokaisen on kuitenkin tehtävä omat valintansa ja saatava omat kolhunsa. Pieniin erityisiin onnen hetkiin voidaan pysähtyä yhdessä.

Tulipa lennosta kokeiltua tällaista kollaasirunoa niiden kappaleiden lyriikoista, joita esitin juhlissa. Kollaasista puuttuu vielä Kuningasidean Oma pää, jonka esitin ylioppilaalle viimeisenä kappaleena.

Tähtien tuolla puolella muotoiltiin huolella, sinä                                          Oot vedenalainen salainen maisema, pieni ihminen                                            Olet ainutlaatuinen, mitä ikinä keksitkin pelätä minä
suojelen sinua kaikelta, kaunis ja
peloton, pieni ihminen.
Yksin täytyy jokaisen mennä
pimeään, jota minun hento käteni ei torjuisi                                            Se hämmästyttää kummastuttaa korkeella noin                                               Kun sä soit, ilma vailla suuntia, vähän sekaisin.                                              Peilikuva katsoo alta tyynen veen, sinä.                                                       Päivänä kun Luoja teki sinut.

(Ainutlaatuinen-Johanna Kurkela, Ihme ja kumma-lastenlaulu, Kaunis ja peloton- Suvi teräsniska, Mestaripiirros-Anna Puu, Minä suojelen sinua kaikelta-Ultra bra).

Minä vietän keikkojen välissä kesääni maaseudun rauhassa. Tallessa talven jäljiltä oli mökkikitara hiukan lämmönvaihteluista kärsineenä. Eivät kuitenkaan hiiret olleet tehneet kitarapussiin pesää, yksi hämähäkki vain, kuten kuvasta näkyy. Ompelen muuten tilauksesta tällaisia kitaralaukkuja. Ne on tehty täysin kierrätysmateriaaleista vetoketjuja lukuun ottamatta. Kaikki laukut ovat yksilöllisiä. Tässä päällysmateriaalina farkkua, sisällä vanukangasta ja välissä kosteussulkukangas, joka suojaa soitinta kastumiselta sadekelillä. Laita minulle viestiä, jos haluaisit tällaisen itsellesi.

Vaihdan siis kirjaimellisesti farkut verkkarihousuun ja laitan levikset repeemään, heh. Joka tapauksessa mökillä on mukavaa ottaa rennosti ja rauhoittaa elämisen tahtia. Lökäreissä haahuilu ja muurahaisten jännittävän elämän tarkkailu on minulle tällä hetkellä rittävää kesäpuuhaa biisien treenailuiden lomassa. Iltakävelyllä kerätystä kimpusta huomaa, mitä väriä olen erityisesti kaivannut talven aikana. Voisin ottaa muuten uuden harrastuksen tästä kimppujen kokoamisesta. Kukkien asettelu maljakkoon on melko meditatiivista puuhaa. Löysin myös ensimmäisen punertavan metsämansikan. Ihania kesäpäiviä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.