Taustamusiikkia juhliin

Vaikka pidän trubaduurina kulkemisen helppoudesta, on myös mukavaa esiintyä yhdessä muiden soittajien kanssa. Toisinaan ihmiset toivovat tilaisuuteensa duoa, jolloin biisirepertuaari ja sovitukset monipuolistuvat. Teen tällä hetkellä duo-keikkoja veljeni Petjan kanssa, joka on kitaristi sekä lyömäsoittaja. Kitara-lyömäsoittimet-laulu kombo on jo melkein kuin pieni bändi. Biiseihin tulee myös heti lisää väriä, kun niihin saadaan stemmat miesäänen laulamana.

Viime viikonloppuna meidät tilattiin esiintymään tupaantuliaisiin Saloon. Tilaisuudesta jäi hyvä fiilis, kuten urheilija saattaisi todeta kisan jälkeen. Meidän suoritukseemme kuului kaksi 45min setillistä kansainvälistä musiikkia. Soitimme pienellä parvella, josta aukesi näkymä olohuoneeseen ja ruokailutilaan. Toiveena oli taustamusiikkia, jotta ihmiset voisivat myös seurustella musiikin kuuntelun lomassa. Valitsimmekin ohjelmaan kappaleita, jotka tekevät mukavan leppoisan tunnelman juhlapaikalle.

Petja oli tällä kertaa koko keikan kitaranvarressa. Itselleni teki hyvää keskittyä vain laulamiseen, se kun on intohimoni. Oli myös suurenmoista päästä esittämään kappaleita, jotka on vaikea saada toimimaan soolona. Erityisesti ihastuin versioihimme kappaleista Sunshine of My Life (Stevie Wonder), Lullaby of Birdland sekä Tears Dry on Their Own (Amy Winehouse). Juhlavieraat kehuivat ohjelmamme monipuolisuutta. Onnistuneet keikat inspiroivat aina uusille urille. Aina löytyy uusia genrejä ja artisteja, joihin tutustua. Minua ehkä pidetään rock/pop tyyppinä, sillä kategorian biisit ovat eniten minulla soitossa. Löydän kuitenkin tilaisuuden tullen itsestäni myös reilun ripauksen soulmamaa sekä jazzleidiä. Voin jälleen todeta sen, että musiikin tekemisen ihanuus on siinä, että aina löytyy uutta opittavaa.

Trubaduuri Salossa

Olen saanut kunnian esiintyä useilla syntymäpäivillä. Tämän vuoden ensimmäinen keikkani keikkatauon jälkeen oli 50-vuotispäivät Salossa. Syntymäpäivät ovat yksi mukavimmista tilaisuuksista soittaa. Tilaisuus oli päivänsankarin kotona ja vieraita tilaisuudessa oli noin 50. Esiinnyimme yhdessä lyömäsoittaja/kitaristi Petjan kanssa duona.

Paikalla oli sekä lapsia että aikuisia, joten ohjelma oli valikoitu monipuoliseksi. Soitimme yhteensä kaksi settiä. Ensimmäisessä leppoisampaa seurustelumusiikkia, jotta ihmisten oli mahdollista jutustella ja asettua tilaan samalla. Kun esiintyy duona on enemmän varaa varoioida soitin- ja biisirepertuaaria. Rauhallisemmassa setissä soi bossa nova sekä jazz. Petja säesti kitaralla niin pystyin itse keskittymään näiden haastavien biisien laulamiseen tamburiinilla kompaten.

Toisen setin aloitimme lapsille ja lapsenmielisille sopivilla lastenlauluilla. Ohjelmassa oli Fröbelinpalikoiden Jumppalaulua sekä muuta hulvatonta. Olin houkutellut lapsia jo tauolla mukaan tanssimaan, mutta varsinaissuomalainen ujous taisi iskeä lapsiin. Olimme kuulleet, että päivänsankarin sydäntä lähellä ja epävirallisena juhlien teemana oli purjehdus. Teema näkyi mm ruoassa, joka oli mitä mainiointa merimiespihviä. Niinpä meidänkin setissämme oli paljon meri ja laiva-aiheisia kappaleita, kuten Dave Lindholmin Puhtaat laivat, Dingon Rio Ohoi sekä Kasmirin Vadelmavene.

Päivänsankarin erikoistoiveena oli Mikkihiiri Merihädässä. Olin toki kuullut kappaleet aiemmin, mutten koskaan laulanut sitä. Olikin todella vapauttavaa esittää jotakin erilaista ja eläytyä ensin Mikkihiiren lapsekkaaseen laulutyyliin ja sitten meripeikon räksätykseen. Onneksi minulle ei tuota hankaluuksia heittäytyä erilaisiin rooleihin vaan nautin täysin siemauksin. Omaperäisellä huumorintajulla varustettu päivänsankari taisi olla tyytyväinen yleisön yllättyneistä ilmeistä. Kaikki katsoivat lavan virkaa tekevän kulmauksen suuntaan. Juhlien loppupuolella esitimme vielä toivekappaleita, vieraat halusivat kuulla mm Vesalan Älä droppaa mun tunnelmaa ja lauloivat iloisesti mukana.

Kotimatka sujui mukavasti. Salo on vain ajomatkan päässä Helsingistä ja ajoreitti miellyttävä. Toivotaan lisää keikkoja Saloon.