Olen saanut matkan varrella huomata, että aika paljon. Muusikkona intohimoni ja ammattitaidon ydin on tietysti esittää kappaleita ihmisille. Ennen keikkahetkeä on kuitenkin täytynyt tehdä aika paljon työtä, ainakin näin freena toimiessa. Kun toimii yrittäjämäisesti, kuten useat muusikot, täytyy osata monenlaista markkinoinnista tekniikkaan. Harmi kyllä, opiskeluaikanani ei opetettu juurikaan tästä puolesta muusikon työtä. Olen saanut oppia monia asioita, usein sattumalta pitkällisen hampaiden kiristelyn jälkeen. Ihme, ettei ole tullut pahempia lohkeamia suun tai mielenterveyden hyvinvointiin editointia ja kotisivujen päivittämistä yrittäessä. Jep, tekniikka ei ole se vahvin osaamisalueeni, saati kiinnostuksen kohteeni. Se on kuitenkin välttämätön paha, tai pitäisikö sanoa hyvä? Netin välityksellä tavoittaa tietysti laajemmin ihmisiä kuin julisteita sähkökaappeihin liimailemalla.
Suurin haaste yrittäjälle on yleensä markkinointi. On tosi vaikeaa esitellä työtään ilman kotisivuja, joten päätin muutama vuosi sitten panostaa niihin. Olen tosi ylpeä siitä, että olen onnistunut tekemään ne itse helppokäyttöisen alustan avulla. Kotisivuista ei silti tietenkään ole hyötyä jos ihmiset eivät löydä niitä. Hakukonenäkyvyys onkin mystinen juttu. Sen pähkäilyyn ja opiskeluun on mennyt rutkasti aikaa. Silti uskon siihen liittyvän lopulta jotakin woodoota, jota ei pysty täysin järkeilemään. Päätin jo aiemmin, että haluan kirjoittaa musiikkiin liittyvistä aiheista, joten päivitän sivujani ahkerasti ja linkitän tekstit myös somen puolelle, jotta ihmiset löytäisivät sivuilleni. Blogin kirjoittaminen ja kuvien jakaminen esimerkiksi instagramissa on minulle virkistävää ja luovuutta ruokkivaa. En ole koskaan ostanut hakukonenäkyvyyttä tai mainostilaa, mikä tietysti olisi järkevää, vaikkakaan ei päihitä tuota mainitsemaani woodoota. Monet asiat, kuten hakukoneoptimointi kannattaisi tietysti ulkoistaa ja ehkä itsekin niin tekisin, mikäli budjetti antaisi myöten. Olen päätynyt siihen, että on järkevämpää opetella tekemään asioita niin paljon itse kuin mahdollista. Täydellistä lopputulosta ei niin ehkä saavuta, mutta on valtavan palkitsevaa onnistua omillaan ja ymmärtää koko prosessin kaarta. Sitä tuntee itsensä aivan supermuijaksi – ainakin hetken.
Oman työn esittelyyn tarvitaan myös promomateriaalia. Olen opetellut ottamaan kuvia aina kun mahdollista. Näin jää muisto keikasta ja saa välitettyä yleisölle mielikuvan siitä mitä tuleman pitää. Yksin keikkaillessa tämä on tietty haastavaa. Olen myös aika ehdoton visiossani kuvien suhteen. Toisen on niitä hankala toteuttaa, mutta onneksi pienillä säädöillä saa muokattua kuvaa. Videoiden editointia opettelen vielä. Se on osoittautunut pahimmaksi hampaidenkiristelyhommaksi itselleni. Takapakkia on tullut monessa mutkassa jo opittuun, esimerkiksi ohjelmaa mitä olin juuri oppinut käyttämään, ei enää saanut uudelle koneelleni. Sanotaan, että oppiminen tapahtuu yrityksen ja erehdyksen kautta. Minä olen oppinut, että yrittämällä ja erehtymällä löytää uusia paikkoja, joissa voi taas yrittää ja erehtyä. Ihme, ettei läppäri ole vielä lentänyt ikkunasta ulos. Siksi siis minulla on tällä hetkellä aika vähän promovideoita katsottavissa. Se on kuitenkin asia, johon yritän saada muutoksen piakkoin.
Paljon saisi myös olla yhteydessä mahdollisiin asiakkaisiin. En ole tällä hetkellä minkään keikkavälitysfirman listoilla, joten hankin kaikki keikat itsenäisesti. Suoramarkkinointi on minusta haastavampaa kuin yleisesti oman työn esitteleminen. En ole mikään myyntitykki, jotenkin miellän myynnillisyyden luovalle alalle vieraaksi tavaksi toimia. On vaikeaa kiteyttää osaamistaan ja palveluitaan muutaman lauseen myyntipuheeksi, kun mielessä pyörii niin moniulotteisia ideoita ja taiteellisia ratkaisuita. Onneksi aika pitkälle pääsee olemalla rennosti oma itsensä ja rehellinen siinä mitä voi asiakkailleen tarjota. Keikkakokemuksen myötä hahmottuu paremmin myös oma paikka musiikin ja viihdealan kentällä sekä minkälaisiin asiakkaiden tarpeisiin vastata. Koen myös, että yhteydenpito jo olemassa olevien asiakkaiden kanssa on tärkeää. On osattava kuulostella minkälaista tunnelmaa tilaisuuteen haetaan. Sen mukaan suunnitellaan ohjelma tilaisuuteen ja teemaan sopivaksi.
Olen parhaimmillani luovissa projekteissa, päästäessä tunteet valloilleen. On kuitenkin tosi hyvä oppia myös rajaamaan tekemisiään. Monesti simppeli ratkaisu on toimivin. Olen kuitenkin antanut itselleni luvan tehdä myös taiteellisia irtiottoja omin ehtoineni. Toteutin juuri kaksi runojani ja laulujani yhdistelevää esitystä. Halusin esityksestä draamallisen, sellaisen että yleisöllä nousisi niskakarvat pystyyn. Halusin antaa tekstien symboliikan elää esityksessä. Toteutin esityksen itseni vuoksi. Viisas ystäväni sai minut kuitenkin tajuamaan, ettei esityksen taiteellista arvoa heikennä, jos tilaisuudessa promoaa muuta työtään vaikkapa flaijerin muodossa. Niinpä irrotin hetken treeniajasta koneen kanssa vehkeilylle. Siinä pääsivät wordin käyttötaidot koetukselle, mutta onnistuin. Olen mainostanut myös pianonsoiton opetusta ilmoitustauluilla. Miksei joku voisi etsiä -ja löytää- elävää musiikkia juhliin kaupan seinältä yhtä hyvin kuin fb -seinältä.
Mikäli taiteellisia irtiottoja haluaa toteuttaa laajemmin, on apuraha välttämätön. Niitä ei kuitenkaan myönnetä noin vain. Lasken myös apurahahakemusten laatimisen osaksi muusikon työtä. Olen itse hakenut rahoitusta konserttisarjalle, jossa klassista pianomusiikkia olisi viety lasten pariin tarinan muodossa. Vielä ainakaan rahoitus ei ole järjestynyt. Olen myös mukana työryhmässä, jonka projektisuunnitelmana on viedä musiikkia ikäihmisten saataville. Käytännön kokemus osoitti, että kyseisellä konsertilla olisi valtavan hyvä vastaanotto. Siinä yhdistyvät musiikin parhaat puolet: laadukas taide-elämys, joka vie pois arjesta sekä yhdessä laulamisen ihanuus.
Voisin listata vielä vaikka kuinka asioita joita pitää tai pitäisi osata. Toisinaan tuntuu, että kun pääsee keikkapaikalle, on isoin työ jo tehty. Onnistuneeseen keikkaelämykseen tarvitaan paljon osaamista pelisilmästä ääniteknisiin nippelitietoihin. Osaamista ja teknisiä laitteita on hyvä päivittää säännöllisin väliajoin. Itse musiikkiin liityviin asioihin en tässä kirjoituksessa lähde, niistä laatisi jo ihan oman juttunsa. Oppiminen on kuitenkin ihan hauskaa kun siitä ei tee itselleen ikävää yksinäistä puurtamista. Eniten olen saanut irti seuraamalla, miten muut tekevät asiat ja yrittänyt soveltaa niitä itselleni sopivaksi. Olen myös saanut konkreettista apua ihan vain kun on kehdannut kysyä. Tilanteista johtuen olen aika paljon ”oravannahkatyyppi” eli on kiva pystyä vaihtamaan palveluksia enemmin kuin rahaa. Kotisivujeni kanssa sain apua kaupunginosani fb-ryhmän kautta, kun kysyin osaisiko joku neuvoa pari tipsiä lastenhoitoapua/reikihoitoa/vastaleivottua maustekakkua vastaan. Löydän paljon inspiraatiota juuri muiden ihmisten tavoista toimia ja tuoda itseään sekä työtään julki. Aitouden tuntee matkojen päähän, sen aistimiseen ei taikakeinoja tarvita.
Trubaduuri Saara Berg 