Vaikka pidän trubaduurina kulkemisen helppoudesta, on myös mukavaa esiintyä yhdessä muiden soittajien kanssa. Toisinaan ihmiset toivovat tilaisuuteensa duoa, jolloin biisirepertuaari ja sovitukset monipuolistuvat. Teen tällä hetkellä duo-keikkoja veljeni Petjan kanssa, joka on kitaristi sekä lyömäsoittaja. Kitara-lyömäsoittimet-laulu kombo on jo melkein kuin pieni bändi. Biiseihin tulee myös heti lisää väriä, kun niihin saadaan stemmat miesäänen laulamana.

Viime viikonloppuna meidät tilattiin esiintymään tupaantuliaisiin Saloon. Tilaisuudesta jäi hyvä fiilis, kuten urheilija saattaisi todeta kisan jälkeen. Meidän suoritukseemme kuului kaksi 45min setillistä kansainvälistä musiikkia. Soitimme pienellä parvella, josta aukesi näkymä olohuoneeseen ja ruokailutilaan. Toiveena oli taustamusiikkia, jotta ihmiset voisivat myös seurustella musiikin kuuntelun lomassa. Valitsimmekin ohjelmaan kappaleita, jotka tekevät mukavan leppoisan tunnelman juhlapaikalle.

Petja oli tällä kertaa koko keikan kitaranvarressa. Itselleni teki hyvää keskittyä vain laulamiseen, se kun on intohimoni. Oli myös suurenmoista päästä esittämään kappaleita, jotka on vaikea saada toimimaan soolona. Erityisesti ihastuin versioihimme kappaleista Sunshine of My Life (Stevie Wonder), Lullaby of Birdland sekä Tears Dry on Their Own (Amy Winehouse). Juhlavieraat kehuivat ohjelmamme monipuolisuutta. Onnistuneet keikat inspiroivat aina uusille urille. Aina löytyy uusia genrejä ja artisteja, joihin tutustua. Minua ehkä pidetään rock/pop tyyppinä, sillä kategorian biisit ovat eniten minulla soitossa. Löydän kuitenkin tilaisuuden tullen itsestäni myös reilun ripauksen soulmamaa sekä jazzleidiä. Voin jälleen todeta sen, että musiikin tekemisen ihanuus on siinä, että aina löytyy uutta opittavaa.