Koin taannoin aivan riemastuttavan yllätyksen omassa lähikirjastossani. Olin lainaamassa mitä lie opuksia, kun jostain alkoi kuulua aivan ihanaa pianomusiikkia. Ihmettelin aikani, että miten se voi kuulostaa aivan kuin joku soittaisi oikeasti pianoa. Miten kirjastossa saa soittaa musiikkia noin lujalla? Kaikkihan tietävät sanomattoman säännön, että kirjastossa liikutaan rauhallisesti ja puhutaan hiljaisella äänellä. Vaikka ei sääntö taida edes olla kirjoittamaton – muistan nähneeni lukutilojen luona ”anna muille lukurauha” -kehotuksia.
Virkailija kertoi minulle, että toisessa kerroksessa on piano, jota saa vapaasti soittaa. Itse asiassa soitin oli flyygeli, jollaista en ole päässyt kokeilemaan aikoihin. Täytyihän sitä siis käydä testaamassa. Heino Kasken Yö meren rannalla on yksi niistä kappaleista, joita olen viime aikoina treenaillut. Klasariohjelmistoni on tällä hetkellä melko suomalais-ranskalais -painotteinen. Lähitulevaisuudessa on mahdollista, että pidän aivan oikeankin konsertin. Tässä pieni tiiseri sitä odotellessa.
Trubaduuri Saara Berg 