Lappuja, lappuja…

Olen pyrkinyt pitkin syksyä kasvattamaan biisirepertuaariani ja huomasin tässä yhtenä päivänä, että se alkaakin näyttämään mukavalta. Ohjelmiston karttumisen huomaa muun muassa siitä, että kansio, jossa säilytän biisien sanoja ja sointuja -eli tuttavallisemmin ”lappuja”- alkaa jo repeillä liitoksistaan. Ilmeisesti se painaakin jonkin verran, sillä viime keikalla sain nuottitelineen keikahtamaan ja kansion jaloilleni. Kaikeksi onneksi tämä tapahtui soundcheck -tilanteessa, eikä vaikkapa kesken kaikkein hempeimmän ja intensiivisimmän balladin. Jonkinlaisena korkeamman voiman lähettämänä vihjeenä tapahtuman olisi toisaalta voinut tulkita myös Should I stay or should I go -biisin aikana sattuessaan. Ehkä tämä tarkoittaa sitä, että olisi aika siirtyä tälle vuosituhannelle ja ladata biisien sanat padille.

20161030_170133

Keikoilta saa hyviä vinkkejä siitä, millaisia biisejä ihmiset haluavat kuulla. Usein toivotaan kappaleita joltakin tietyltä artistilta tai jostakin genrestä. Silloin on kivaa, että on jotain, millä tehdä kysyjä tyytyväiseksi. Kaikkia pyyntöjä ei voi tietenkään toteuttaa. Olen käynyt erään tuttavan kanssa väittelyä siitä, kuinka paljon artistin tulisi ottaa toiveita vastaan yleisöltä. Juicen olen kuullut joskus kimmastuneen keikalla, että ”En mä mikään jukeboksi ole.” Sitten on trubaduureja, jotka heittävät keikat ilman mietittyjä settilistoja mitäs-sitten-soitettais? -tyylillä. Oma tapa lienee jotakin tästä välimaastosta. Siitä seuraa, että haluan pitää kaikki laput keikalla mukana, jos joku pyytääkin juuri sen biisin, mitä on treenannut mutta ei muista ulkoa. Siitä taas seuraa edellä kuvattua lähentelytoimintaa työvälineistön taholta. Mistä taas saattaa aiheutua esimerkiksi musta varvas.

Minusta on hauskaa treenailla eri tyylilajien biisejä ja sovittaa niistä oman näköisiä. Yleensä kappaleen sanat saa ajateltua sellaisen tarinan muotoon, että ne istuvat itselle. Minusta ei esimerkiksi tunnu yhtään kummalliselta laulaa, että olen ”mennyt mies” tai ”tupakka, viina ja villit naiset tekee sut hulluks, sotkee sun pään”. Biisiin saattaa tulla jopa jotain jännää näkökulmaa, jos nainen laulaa vaikkapa ”elatusmaksut lottokupongilla kuittaisin”. On silti biisejä, jotka tuntuvat ihan väärältä omaan suuhun. Yksi esimerkki tällaisesta on Irwinin Työmiehen lauantai, Junnun pornolauluista puhumattakaan…

Uusien kappaleiden treenailu siis jatkuu. Mielessä on taas monta ihanaa, toivottavasti settilistalle päätyvää biisiä. Sovitusideat pulpahtavat päähän yleensä kävelylenkillä tai bussia odotellessa. Päivitetty ohjelmistoluettelo löytyy ”trubaduuri” -välilehdeltä. Laitoin sen esille, niin voit käydä katsomassa minkälaisia biisejä tykkään soitella. Lista tosin elää jatkuvasti. Niin ja pakko heittää loppuun: ”Ei se sitten hei mikään jukeboksilista ole.” 😉

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.