Elokuun karaokebars -keikkaputki on nyt tullut päätökseensä. Matkan varrella tuli kohdattua paljon erilaisia ihmisiä, juteltua musiikista ja elämästä, suhattua kitara selässä pitkin helsingin keskustaa ja ennen kaikkea soitettua ja laulettua sydämen kyllyydestä. Toisinaan porukkaa sattui paikalle ihailtavan paljon ja toisinaan taas ei. Oli kuitenkin ihanaa huomata, kuinka kannustavaa yleisö ja paikalle sattuneet kollegat olivat, sekä kuinka ilahtuneita ihmiset ylipäätään ovat livemusiikista. Moni tuli juttelemaan keikan jälkeen, mikä on aina mukavaa.
Täytyy sanoa, että parhaimmillaan kahdeksan keikkaa viikossa tuntuu jo jossain, eikä aina ollut herkkua lähteä klo 1 yöllä soittelemaan. Mutta kaikki vaivannäkö unohtuu aina siinä vaiheessa, kun keksii minkälaisella musalla saa juuri kyseisen yleisön syttymään – riippumatta siitä onko yleisössä ihmisiä yksi, vai sitten sata. Itselleni paras palkinto työstäni on se, että näkee kuinka joku todella innostuu biisistä mitä soitan. Siinä vaiheessa on saman tekevää onko kappale itselleni jo turhankin tuttu. Fiilis on aina uusi, kun saa jonkun silmät syttymään soittamalla juuri sen hänen lempibiisinsä.
Keikoilla on myös tosiaan ihanaa se, että on mahdollisuus saada uusia tuttavia, laajentaa verkostoja ja saada myös uusia keikkatarjouksia. Katsotaan, mihin tiet seuraavaksi vievät. 😉
Ihanaa alkua syksyyn!
Trubaduuri Saara Berg 