Trubaduuri Tuusula

Elokuu on paras kuu. Pimenevät yöt ja vielä lämpivät päivät ovat yhdistelmä, johon on aina liittynyt mielessäni mystiikkaa. Lisätään tähän sadonkorjuun tuoksu, lahkeiden pidentyminen ja elämänrytmin päivitykseen liittyvä hämmennys. Ihmiset ja luonto ovat kuin välitilassa, missä asiat syntyvät ja päättyvät limittäin. Minulla on syksyn alkaessa usein olo, että kaikki on taas mahdollista. Mieleen tulvii uusia asioita, joita haluaa aloittaa – sitten kun saa poksautettua itsensä ulos kesäkuplasta.

Haluan hetken leijua kesän tuulissa ja muistella erästä alkukesän puutarhakeikkaa. Kyseessä olivat syntymäpäiväjuhlat, joihin minut pyydettiin esiintymään melko pikaisesti. Päivänsankarille oli tullut yllättäen toive saada kuulla juhlapäivänään hänelle tärkeitä kappaleita trubaduurin esittämänä. Juhlat pidettiin pariskunnan omakotitalon pihamaalla Tuusulassa. Taivas oli pilvetön ja sininen, vuosia täyttävän päässä kukkaseppele. Kaikki oli raikasta ja kaunista. Soitin puolen tunnin setillisen juhliaan viettävän toivekappaleita. Moni näistä biiseistä on tullut vuosien varrella myös itselleni tärkeäksi, esimerkiksi Anna Järvisen Nuori ja kaunis kappaleeseen ihastuu aina uudestaan. Sain myös ohjelmistooni uutta materiaalia. Bruce Dickinsonin Tears of a Dragon oli itselleni ennen kuulematon – kirjaimellisesti, mutta taipui hyvin kitara-laulu -versioksi.

Lopun kesää vietin lomaillen luonnon rauhassa. Uudet luovat ideat syntyvät itselläni parhaisten kun mieli pääsee rauhoittumaan hiljaisuuteen. Sainkin mökillä toteuttaa uutta taiteellista intohimoani kirjoittamista. Runoja on jo kokoelmaksi asti! Musiikki jäi osittain taka-alalle tekemisen osalta. Kävin kyllä hienoilla keikoilla sekä kaupungissa että maaseudulla. Sideways -festareilta löytyi uusia musaihastuksia, kuten Ezra Furman ja James Holden & The Animal Spirits, joitakin mainitakseni. Myös ilmaisfestarit ovat otollisia pidempiaikaisten rakkaussuhteiden etsimiseen. Kallio Block -party viettelee minut aina tunnelmallaan ja monipuolisella ohjelmallaan, kuten myös Alppipuiston kesän tapahtumat.

Suomen kesässä on myös monia pienempiä festareita, jotka voivat yllättää tunnelmallaan ja ohjelman laadukkuudella. Olen melko tarkka taiteen kuluttajana. Kuuntelinpa musiikkia levynä tai livenä, siinä pitää olla fiilistä. Taito ei ole välttämättä se juttu vaikka ehdottomasti suotavaa. Jos soitosta puuttuu sielu on se suuri pettymys. Iloinen yllätys oli Mallusjoen Takinkääntöviikot, joiden perjantai-illan ottivat haltuun kaksi paikallista(?) bändiä. On riemastuttavaa ja inspiroivaa kuulla sellaista musiikkia, jota ei tyyliltään muuten osaisi välttämättä valita spotify-kirjastoonsa. Olen aina pitänyt afrobeatista ja funkista, mutta vasta nyt älysin, että sitähän voisi kuunnella kotonakin.

Mökkimaisemissa huomasin, että ilman pianoa ja kitaraa olen kuin puolikas, hiukan hukassa ja irrallaan itsestäni. En juurikaan edes kuunnellut muuta kuin ajoittaista lintujen ja sukulaisten ääntelyä. Kesän äänistä puiden havina on suosikkini, mutta jotakin puuttui. Niinpä vein maalle ”mökkikitaran”, mikä odottaa siellä sitä hetkeä jolloin on yksinkertaisesti pakko päästä kajauttamaan kitaran säestyksellä tunnelmia pihalle.

 

Published by

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.