Sain viime viikonloppuna esiintyä ristiäisissä Vantaan Asolassa seurakuntatalolla. Ristiäiset ovat yksi lempijuhlistani keikkailla. Tuntuu erityiseltä olla trubaduuri tuomassa laululahja pienen ihmisen elämän alkuun ja koko perheelle. Tällä kertaa säestyssoittimena oli piano. Seurakuntasalissa olikin hyvä soitin valmiina, joten minun ei tarvinnut tuoda mukanani omaa digipianoani, joka kulkee kyllä kätevästi keikoilla mukana. Perheellä oli toiveena nimenomaan kuulla pianonsoittoa, sillä pappi säesti kitaran kanssa tilaisuudessa lauletut virret. Kitara on itsellänikin useimmiten mukana ristiäiskeikoilla ja se tuntuu sopivan tilaisuuden intiimiin luonteeseen, varsinkin mikäli tilaisuus järjestetään perheen kotona. Tällä kertaa toiveena oli kuitenkin erillinen musiikkiesitys.
Pienen ihmisen isoäiti oli halunnut omistaa yhden kappaleen juuri äidiksi tulleelle tyttärelleen, kaksi kappaletta juuri nimen saaneelle ja vielä kappaleen avioparille. Minusta on tosi ihana, kun pyydetään esittämään itselleni uusia kappaleita ja saan näin tutustua hyvään musiikkiin. Johanna Iivanaisen Minut on kutsuttu oli omistettu äidiltä tyttärelle ja on sanomaltaan aivan ihana. Kappale toimi tosi hienosti juuri pianon kanssa esitettynä ja sai liikutuksen kyyneleitäkin aikaan.
Yksi paljon ristiäisiin ja nimiäisiin toivottu kappale on tällä hetkellä Pyyntö, joka on alun perin Klamydia -yhtyeen kappale ja jota Jannika B. versioi Vain elämää -ohjelmassa. Tänä kesänä on pyydetty nimenomaan tuota Jannika B.n versiota kyseisestä kappaleesta. Se antaakin hyvää osviittaa, minkälaista tunnelmaa biisillä halutaan välittää. Pyrin artistina tekemään aina kappaleista oman näköiseni ja tilaisuuteen sopivan version. Kun kappaleesta on saatavilla kaksi hyvin erityyppistä versiota oli helppo lähteä rakentamaan kappaleesta omaan suuhun ja sielunmaisemaan sopivaa. Halusin välttää liian surumielistä tai saarnaavaa tunnelmaa ja pyrin saamaan versiooni iloa ja ihmetystä pienen ihmisen kasvun äärellä. Halusin kappaleeseen hymyä ja hetkessä elämisen taikaa ja mielestäni onnistuin tässä.
Tilaisuudessa kuultiin myös Johanna Kurkelan esittämänä tunnetuksi tullut Ainutlaatuinen, joka onkin hyvin toivottu kappale pienen ihmisen juhlissa. Kappaleen on säveltänyt Teemu Brunila ja sanoittanut Markus Koskinen ja mielestäni siinä on hyvin tavoitettu uuden elämän erityisyys ja vanhempien näkökulma. Samu Haberin Sä oli omistettu vauvan vanhemmille ja se olikin hyvä päätöskappale iloisuudessaan ja leikillisyydessään. ”Sä et taida ymmärtää sitä ikinä: ihanaa, et on sellainen tyyppi kun sä.”
Monissa tilaisuuksissa, jossa on läheisen toiselle omistama laululahja, halutaan se pitää yllätyksenä loppuun saakka. Tämä on minusta tosi hauska tama yllättää iloisesti. Olen tottunut siihen, että valmistaudutaan esitykseen vaivihkaa tai odotellaan kulman takana, jottei yllätys menisi piloille. Tälläkin kertaa se onnistui. Muusikkona on tottunut muutenkin odotteluun, sillä juhlissa tilanteet elävät ja täytyy olla pelisilmää, milloin on sopiva hetki aloittaa musiikkiesitys. Tällä kertaa odottelin autossa ja tarkkailin tilannetta, jotta osaisin saapua paikalle sitten kun kaikki juhlavieraat ovat asettuneet kahvipöytään. Ajoitus onnistui hienosti ja ristiäisvieraat saivat vielä kuulla nämä pienelle perheelle isoäidin omistamat kappaleet. Pikkuinen nukkui somasti esityksen ajan, mutta uskon että hänkin aisti sen kaiken lämmön, joka tilaisuudesta välittyi ainakin itselleni.
Trubaduuri Saara Berg 