Olen saanut vuosien varrella keikkailla useasti eri puolella Espoota. Olen päässyt laulamaan erilaisissa juhlatilaisuuksissa kuten syntymäpäivillä, ristiäisissä ja häissä. Olen tottunut esiintymään intiimeissä juhlissa ja se onkin lähinnä sydäntäni. Tänä kesänä oli kuitenkin hauska päästä esiintymään myös suuremmissa tapahtumissa.

Elokuun alussa minut pyydettiin Espoon Keilaniemeen tuomaan rauhallista taustamusiikkia yrityksen after work -tilaisuuteen. Suunnittelin musiikin niin, että osallistujien oli mahdollista jutella ja verkostoitua, mutta myös halutessaan kuunnella intensiivisemmin musiikkiesitystä. Tosi iso osa tästä työstä on kuulostella yleisöä ja arvioida tilanteen mukaan, minkälaista tunnelmaa tarvitaan. On huomioitava äänenvoimakkuus ja kappalevalinnat niin, että se palvelee parhaiten tilaisuuteen toivottua musiikkimaisemaa. Tällä kertaa vuorottelin instrumentaalimusiikin ja rauhallisen kitara-laulumusiikin välillä. Ennen esitystä on tietysti olennaista myös miettiä soittopaikan sijoittelu suhteessa yleisöön ja tilan akustiikka. Puitteet olivat todella hienot ja tunnelma keveän asiallinen. Moni tuli kehumaan tilaisuuden jälkeen musiikkin toimineen todella hyvin rentouttamaan tilaisuutta, ja että oli mukava kuunnella kappaleita keskustelun lomassa.

Pieniltä kommelluksiltakaan ei vältytty, sillä roudaaminen saattaa välillä tuottaa pään vaivaa. Isossa toimistorakennuksessa oli useampi hissi, enkä osannut heti huomioida, että laitteet pitää saada samaan hissiin samaan aikaan, sillä kun tilasi hissin uudelleen, saattoi paikalle tulla aivan toinen hissi kuin alun perin. Paria mikkiständiä jouduttiin sitten etsimään; ne livahtivat väärään kerrokseen. Tästäkin selvittiin ja olihan tilanne aika koominenkin. Olen oppinut, että roudaamiseen ja asettautumiseen kannattaa varata tarpeeksi aikaa, mikäli mahdollista. Aina voi tulla odottamattomia muuttujia matkaan ja niihin on osattava varautua etukäteen, jotta aikataulut pitävät ja asiakas saa parhaan kokemuksen.

Toinen hieno kokemus oli päästä esiintymään Leppävaarassa kauppakeskus Sellon kesäterassin päättäjäisissä. Paikalla oli ihan mukavasti yleisöä ja ilma oli loppukesäisen leppeä. Minulla oli soitettavana kaksi setillistä biisejä. Oli aivan huippua, että pääsin itse kasaamaan setin lempikappaleistani ja arvasin, että moni muukin niistä syttyisi. Moni lauloi mukana ja muutama tanssiaskelkin nähtiin. Jälkeeni illalla esiintyi yhtyeineen Samuli Puutro, jota arvostan todella paljon muusikkona ja laulunkirjoittajana. Hetki oli siis ikimuistoinen, mutta myös hiukan jännittävä, kun noin sai ”lämpätä” yhtä suomalaista suosikkiartistiaan. Samuli on myös muuten todella ystävällinen ja karismaattinen henkilö.

Tuli myös siinä mielessä ”staraolo”, että paikalla oli äänimies, joka tietenkin hoiti äänitekniikan. Yleensä trubaduurina keikkaillessa yksin, saa olla itsensä roudari, ääniteknikko ja kuski. Oli tosi virkistävää saada vain soittaa ja laulaa, kun äänialan ammattilainen hoitaa tekniikan puolen. Siihen itselläni on tällainen musiikkitaiteilijan viha-rakkaussuhde. Äänentoistosta on välttämätöntä ymmärtää sen verran, että saa vehkeistä volumea ja säädöt kohdilleen. Siinä on monta navikkaa, mitä väännellä ja vaikka asiasta suoriudunkin kokemuksen tuomalla intuitiolla/ääniteknikoilta oppimillani kikoilla, jätän silti mieluiten tämän esitysteknisen asian alaa opiskelleille ammattilaisille.

Ensi kesälle on jo buukattu keikka Espoon alueella ainakin elokuisiin hääjuhliin. Katsotaan mitä muita tilaisuuksia ensi vuosi tuo tullessaa ja vielähän on tätä vuuotta parisen kuukautta jäljellä ja pikkujoulukausikin aluillaan.

Sain viime viikonloppuna esiintyä ristiäisissä Vantaan Asolassa seurakuntatalolla. Ristiäiset ovat yksi lempijuhlistani keikkailla. Tuntuu erityiseltä olla trubaduuri tuomassa laululahja pienen ihmisen elämän alkuun ja koko perheelle. Tällä kertaa säestyssoittimena oli piano. Seurakuntasalissa olikin hyvä soitin valmiina, joten minun ei tarvinnut tuoda mukanani omaa digipianoani, joka kulkee kyllä kätevästi keikoilla mukana. Perheellä oli toiveena nimenomaan kuulla pianonsoittoa, sillä pappi säesti kitaran kanssa tilaisuudessa lauletut virret. Kitara on itsellänikin useimmiten mukana ristiäiskeikoilla ja se tuntuu sopivan tilaisuuden intiimiin luonteeseen, varsinkin mikäli tilaisuus järjestetään perheen kotona. Tällä kertaa toiveena oli kuitenkin erillinen musiikkiesitys.

Pienen ihmisen isoäiti oli halunnut omistaa yhden kappaleen juuri äidiksi tulleelle tyttärelleen, kaksi kappaletta juuri nimen saaneelle ja vielä kappaleen avioparille. Minusta on tosi ihana, kun pyydetään esittämään itselleni uusia kappaleita ja saan näin tutustua hyvään musiikkiin. Johanna Iivanaisen Minut on kutsuttu oli omistettu äidiltä tyttärelle ja on sanomaltaan aivan ihana. Kappale toimi tosi hienosti juuri pianon kanssa esitettynä ja sai liikutuksen kyyneleitäkin aikaan.

Yksi paljon ristiäisiin ja nimiäisiin toivottu kappale on tällä hetkellä Pyyntö, joka on alun perin Klamydia -yhtyeen kappale ja jota Jannika B. versioi Vain elämää -ohjelmassa. Tänä kesänä on pyydetty nimenomaan tuota Jannika B.n versiota kyseisestä kappaleesta. Se antaakin hyvää osviittaa, minkälaista tunnelmaa biisillä halutaan välittää. Pyrin artistina tekemään aina kappaleista oman näköiseni ja tilaisuuteen sopivan version. Kun kappaleesta on saatavilla kaksi hyvin erityyppistä versiota oli helppo lähteä rakentamaan kappaleesta omaan suuhun ja sielunmaisemaan sopivaa. Halusin välttää liian surumielistä tai saarnaavaa tunnelmaa ja pyrin saamaan versiooni iloa ja ihmetystä pienen ihmisen kasvun äärellä. Halusin kappaleeseen hymyä ja hetkessä elämisen taikaa ja mielestäni onnistuin tässä.

Tilaisuudessa kuultiin myös Johanna Kurkelan esittämänä tunnetuksi tullut Ainutlaatuinen, joka onkin hyvin toivottu kappale pienen ihmisen juhlissa. Kappaleen on säveltänyt Teemu Brunila ja sanoittanut Markus Koskinen ja mielestäni siinä on hyvin tavoitettu uuden elämän erityisyys ja vanhempien näkökulma. Samu Haberin Sä oli omistettu vauvan vanhemmille ja se olikin hyvä päätöskappale iloisuudessaan ja leikillisyydessään. ”Sä et taida ymmärtää sitä ikinä: ihanaa, et on sellainen tyyppi kun sä.”

Monissa tilaisuuksissa, jossa on läheisen toiselle omistama laululahja, halutaan se pitää yllätyksenä loppuun saakka. Tämä on minusta tosi hauska tama yllättää iloisesti. Olen tottunut siihen, että valmistaudutaan esitykseen vaivihkaa tai odotellaan kulman takana, jottei yllätys menisi piloille. Tälläkin kertaa se onnistui. Muusikkona on tottunut muutenkin odotteluun, sillä juhlissa tilanteet elävät ja täytyy olla pelisilmää, milloin on sopiva hetki aloittaa musiikkiesitys. Tällä kertaa odottelin autossa ja tarkkailin tilannetta, jotta osaisin saapua paikalle sitten kun kaikki juhlavieraat ovat asettuneet kahvipöytään. Ajoitus onnistui hienosti ja ristiäisvieraat saivat vielä kuulla nämä pienelle perheelle isoäidin omistamat kappaleet. Pikkuinen nukkui somasti esityksen ajan, mutta uskon että hänkin aisti sen kaiken lämmön, joka tilaisuudesta välittyi ainakin itselleni.