Olen esiintynyt Tuusulan alueella useissa erilaisissa juhlissa. Trubaduurina olen saanut olla muuun muassa viihdyttämässä juhlavieraita syntymäpäivillä ja lohduttamassa omaisia muistotilaisuuksissa. Tällä kertaa lauloin kolme kappaletta omaisensa menettäneille. Tilaisuus oli hyvin koskettava ja tyylikkäästi järjestetty. Tilaisuus pidettiin Krapilla, joka onkin huikea paikka juhlia ajatellen. Tämä oli jo toinen kerta, kun sain esiintyä tässä miljöössä.

Etenkin muistotilaisuuksissa biisivalinnoilla on suuri merkitys. Yleensä kolmisen kappaletta on hyvä määrä musiikkia tällaiseen tilanteeseen, jossa on hyvä jättää tilaa surulle ja läheisen muistelulle. Toteutan aina kappaleet toiveiden mukaan. On todella mukava päästä opettelemaan uusia kappaleita. Natalie Beddingdieldin Soulmate oli itselleni ennestään tuntematon kappale, mutta siitä tuli tosi hieno nainen ja kitara -versio. Toisena kappaleena oli Jenni Vartiaisen esittämänä tutuksi tullut Missä muruseni on, joka on liikuttava ja sanomaltaankin kaunis. Viimeinen kappale oli Leaonard Cohenin Hallelujah, jota usein toivotaan etenkin muuistotilaisuuksiin tai hautajaisiin. Tosin olen esittänyt tämän kappaleen myös häissä, joten biisejä ei tarvitse lukita yhteen käyttötarkoitukseen tai tilanteeseen sopivaksi. Tärkeintä on se, mitä muistoja ne kuulijalle tuovat. Musiikilla kun on se ihmeellinen voima, että se voi johdattaa menneisyyden hetkiin ja tunteisiin. Aikamoinen aikaportti siis.

Tällä kertaa syntymäpäiviä juhlittiin Loimaalla Veteraaniyhdistyksen ylläpitämällä tuvalla. Juhlatila oli hyvin kiinnostava historiallisine sotien aikaisine esineistöineen. Talo on siirretty ja rakennettu hirsi kerrallaan nykyiselle paikalleen. Puurakenteinen tila tekee tosi miellyttävän akustiikan soittaa ja tunnelma olikin intiimi ja lämmin. Päivänsankari täytti 60-vuotta, mutta pyöreiden juhlintaan haluttiin rentoa tunnelmaa ja se onnistuikin täydellisesti. Tilan valinnalla, ohjelman mietinnällä ja koristelulla voidaan vaikuttaa paljon siihen, minkälaiseksi tunnelma muotoutuu. Joihinkin tilaisuuksiin toivotaan arvokasta ja juhlallista tunnelmaa, toisiin taas rennompaa ja intiimimpää fiilistä.

Minulta toivottiin taustamusiikkia ruokailun lomaan ja sen lisäksi muutaman kappaleen lauluesitys onnittelulauluineen. Toteutan esityksiä joko kitaran tai pianon kanssa. Rauhallinen pianomusiikki sopii hyvin taustamusiikiksi tällaiseen tilaisuuteen, missä ihmiset haluavat myös keskustella ruokailun yhteydessä. Instrumentaalimusiikki tuo mukavaa tunnelmaa, mutta ei häiritse vieraiden kuulumisten vaihtoa. Digitaalipiano kulkee helposti mukana keikkapaikalle ja välttämättä sen isompia äänentoistolaitteita ei tarvita. Tämä on todella hyvä vaihtoehto, jos esiintymistila on pienehkö. Mahduin hyvin pianoineni esittämään ihmisille instrumentaaliversioita kappaleista eri vuosikymmeniltä.

Olen soittanut pianoa 5-vuotiaasta saakka, eli minulla on aika monta kymmentä vuotta kokemusta instrumentin kanssa. Tätä minulta kyseltiinkin tauolla ja keskustelen tietysti mielelläni muusiikkiin ja keikkailuun liittyvistä asioista. Minulta tiedusteltiin muun muassa, voisinko luopua pianonsoitosta tai musiikista. Ikinähän ei tiedä, mitä elämässä tulee vastaan tai mitä tapahtuu, mutta sen tiedän, että musiikki tulee kulkemaan mukanani jossakin muodossa elämäni loppuun saakka. Me muusikot olemme varmaan myös sen verran kekseliäitä ja musiikissa eläviä, että vaikka kyky soittaa jotakin instrumenttia katoaisi, etsimme varmasti jonkin toisen keinon toteuttaa muusiikillisia tarpeitamme. Sillä niin… se on todella tarve ja olemassa olon tapa. Musiikkihan ylipäätään on meissä kaikissa hyvinkin sisään kirjoitettuna, elämmehän ennen syntymäämme jo sydämen sykkeen rytmin ja äänimaisemien keskellä.

On hienoa huomata se merkitys, jonka omalla hankitulla osaamisellani voin tuoda ihmisten tilaisuuksiin tunnelman luojana ja musiikkitoiveiden toteuttajana. Vaikka olen tietysti käyttänyt valtavasti aikaa harjoitteluun ja taitojen kehittämiseen, ei soittamisen ilo kuitenkaan häviä. Eräs musikkoystäväni sanoi, että silloin kun soittamisesta katoaa ilo, on aika vaihtaa alaa. Olen sitä mieltä, että esiintyminen on työtä siinä missä mikä tahansa muukin ihmisten parissa tehtävä työ. Esiintyjänä on tietyllä tavalla tilanteen ohjaaja, vastuussa tunnelmasta, mitä pitää välillä herkälläkin korvalla kuulostella tilanteesta riippuen. Esiintyessä on pakko jättää taka-alalle arkiset asiat sekä oman elämän murheet ja olla yleisölle läsnä. Tämä on oikeasti välillä todella intensiivistä ja energiaa vievääkin. Mutta tosiaan, jos esiintyessä miettii pääsääntöisesti kauppalistaa tai minkä väristä pyykkiä pesee, jää yleisölle välittämättä se, mikä musiikissa on oleellisinta: musiikin herättämät tunteet ja tunnelmat sekä hetkessä syntyvä yhteinen musiikin taikamaailma, jossa kaikki on kohdallaan juuri nyt.